Ristivetoa-ohjelma oli aiheuttaa hallituskriisin 50 vuotta sitten
Päivi Istala on palannut Vuosaareen kolmannen kerran. – Kolmas kerta toden sanoo, täältä en enää lähde, hän vakuuttaa. Kuva: Eero Honkanen
Eläkkeellä oleva vuosaarelainen radiotoimittaja Päivi Istala on ehtinyt olla monessa mukana. Istala ehti radiotyönsä lisäksi toimia muun muassa Kemin kaupunginteatterin ohjaajana. Asukasaktiivina hän oli keskeisesti mukana Pelastetaan Vuosaari! -kansalaisliikkeessä Vuosaaren satamaa vastustamassa. Siinä taistelussa tuli tappio, mutta työ uudelleen henkiin herätetyssä Pelastetaan Vuosaari! -liikkeessä toi voiton: Meri-Rastilan rantametsä säästyy rakentamiselta.
Päivi Istalan Ylelle toimittama Ristivetoa-ohjelma aiheutti vuonna 1970 suoranaisen skandaalin, joka horjutti maan hallitustakin. Jupakkaan otti kantaa myös presidentti Urho Kekkonen lähettämällä Istalalle kannustavan kirjeen. Kun noista tapahtumista on kulunut nyt tasan 50 vuotta, niin lienee paikallaan istua alas muistelemaan menneitä.
Vuosaari vetää aina takaisin!
– Muutin Vuosaareen ensimmäistä kertaa syksyllä 1966 nuorena ylioppilaana, perheemme kanssa. Vanhempieni avioeron jälkeen äitini muutti tänne neljän lapsen kanssa, virallisesti minäkin vanhimpana lapsena. Olin menossa yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta sekä taidehistoriaa – mutta varsinainen tähtäimeni oli kyllä Suomen teatterikoulun korkeakouluosasto, jossa silloin koulutettiin ohjaajia ja dramaturgeja, Päivi Istala muistelee.
– Vuonna 1966 Vuosaari oli vasta rakenteilla, aivan alkutekijöissään. Olen nähnyt Vuosaaren nousevan suunnilleen maan uumenista.
Istalan perhe asui Lokkisaarentiellä, ensin numero 3:ssa ja kohta numero 1:ssä. Päivi Istala asui Vuosaaressa tuolloin vain vuoden.
– Pääsin Yleisradioon tekemään juonnettuja musiikkiohjelmia alkuvuodesta 1967 ja sitten syksyllä aukenivat Teatterikoulun ovet. Pystyin rahoittamaan elämäni ja opintoni tekemällä radio-ohjelmia koko opiskeluaikani – ja niin lähdin omaan elämääni äitini ja sisarusteni kodista kesällä 1967.
Istalan äiti asui elämänsä loppuun saakka Vuosaaressa, sisarukset kävivät täällä koulua, siksi Päivikin vieraili kaupunginosassa usein. Vuosaaren marjamaat, hiihtomaastot, uimarannat ja luonto tulivat tutuiksi.
Istala valmistui teatteriohjaajaksi 1971. Työt ja elämä veivät hänet sen jälkeen kohti pohjoista Oulua ja Kemiä. Hän teki edelleen ohjelmia Yleen Oulusta käsin, poissa radiotyöstä Istala oli ainoastaan noin kuusi vuotta ollessaan ohjaajana Kemin kaupunginteatterissa 1975–81.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Lehdet puhuivat lokakuussa 1970 jopa hallituskriisistä. Kuvassa Helsingin Sanomat 23.10.1970.
– Elämän kiemurat toivat sitten minut ja Kemissä syntyneen tyttäreni takaisin Helsinkiin ja Vuosaareen kesällä 1981. Palasin Yleisradioon, aluksi määräaikaisena toimittajana, kunnes vakituinen vakanssi vihdoin heltisi 1984. Asuimme aluksi puoli vuotta äitini luona Neitsytsaarentie 2:ssa, sitten Neitsari 4 a-talossa. Sieltä muutimme Neitsytsaarentie 8:aan, jossa asuimme vuoteen 1998.
Istala kertoo, että koko 90-luvun tärkein ”harrastus” hänelle oli Pelastetaan Vuosaari! -kansalaisliikkeen vetäminen, siitä tuli jo lähes ammatti.
– Oli sisäinen pakko saada asukkaiden mielipide kaupunkisuunnittelijoiden tietoon. Satama tuli, sen taistelun hävisimme.
Vuosaaresta Istala muutti vuonna 1998 Kallioon, jossa vierähti kymmenen vuotta, sieltä tie vei Munkkivuoreen.
– Tyttäreni Anna oli mennyt naimisiin ja hankki asunnon kotiseudultaan Vuosaaresta. Matka lapsenlapsia Munkkivuoresta Vuosaareen katsomaan vei tolkuttomasti aikaa. Tyttäreni sai minut ylipuhuttua ja niin vielä kerran lähdin kirjastoni kanssa Vuosaareen. Silloin päätin, että kolmas kerta toden sanoo. Tämän jälkeen en Vuosaaresta lähde!, Istala vannoo.
– Joku voisi veistellä, etten ole kovin pitkälle elämässä päässyt: osoitteet Vuosaaressa kertovat sen. Lokkisaarentie 3, Lokkisaarentie 1 ja nyt Lokkisaarentie 13!
Vuosaarta pelastamassa
Päivi Istala on ollut pelastamassa Vuosaarta useampaan otteeseen. Vielä joku asia saa hänet ”nousemaan barrikadeille”?
– Kyllä kämmeniä kihelmöi edelleen Vuosaaren tasapainoisen kehityksen puolesta toimiminen. Oli jälleen ”pakko” lähteä liikkeelle tuomaan vuosaarelaisten näkemyksiä esiin – kun ne eivät tunnu edelleenkään painavan kaupunkiympäristön suunnittelijoiden piirustuksissa tarpeeksi, päättäjistä puhumattakaan.
Istala sanoo kokeneensa, että Pelastetaan Vuosaari! -liikettä tarvittiin taas, ja siksi hän lähti neljän ihmisen voimin tekemään adressia Meri-Rastilan metsän ja rannan säilymisen puolesta.
– Työ tuotti omalta osaltaan tulosta, vaikka päättäjien päätä käänsi varmastikin kevään kunnallisvaalien läheisyys, Päivi Istala arvelee.
Harrastuksia riittää
Jos oli Päivi Istalalla kiirettä työelämässä, niin riittää sitä eläkkeelläkin. Hän toimii sekä Mika Waltari- että Saima Harmaja -seuran puheenjohtajana ja elokuvapuolelta hän on Risto Jarva -seuran varapuheenjohtaja.
– Nämä teettävät vapaaehtoishommia aika tavalla. Laulan Vuosaaren seurakunnan Gaudium-kuorossa. Haastattelen mielenkiintoisia ihmisiä sekä Vuotalossa että Kallion seurakunnassa, käyn jumppaamassa Ylen eläkeläisten jumppakerhossa Tapanilassa, luen kirjallisuutta niin paljon kuin suinkin ehdin, käyn teatterissa ja elokuvissa.
Myös lastenlasten hoitaminen on lähellä Istalan sydäntä.
– Koska he ovat jo alakoululaisia, niin heitä ei enää tarvitse niin kovasti hoitaa, kunhan on tarvittaessa läsnä ja käytettävissä, Istala naurahtaa.
Istala kertoo, että korona-aika opetti heidät yhdessä metsäretkille, sillä keväällä hän ei riskiryhmään kuuluvana voinut muuten lapsenlapsiaan tavata.
– Nyt Vuosaaren metsät ja muu luonto tulivat tutuiksi jo kolmannessa polvessa – on siis jotain positiivista jopa koronassa, vuonna 1947 syntynyt Istala toteaa.
– Toiveeni on, että pysyisimme terveinä Vuosaaressa ja että koko ihmiskunta oppisi jotain olennaista tästä ajasta, jota nyt elämme, Päivi Istala summaa.
Ristivetoa horjutti jopa maan hallitusta
Olavi Hurmerinnan piirros Uudessa Suomessa 21.10.1970.
Syksyllä 1970 Päivi Istalan toimittama Ristivetoa-ohjelma nostatti Suomessa ennennäkemättömän myrskyn, jonka laineet löivät aina maan hallitukseen saakka. Täsmälleen 19.10.1970 Yleisradio päätti lakkauttaa Istalan ohjelman kesken hyväksytyn ohjelmakauden.
– Päätös tehtiin yllättäen silloisessa radion ohjelmaneuvostossa äänestyksen jälkeen. Tästä Ristivetoa-äänestyksestä nousi helvetillinen meteli. Pääjohtaja Repo sydämistyi niin, että ilmoitti vievänsä asian Ylen hallintoneuvostoon, ja näin tapahtui, Päivi Istala muistelee.
– Taisi olla ensimmäinen kerta, kun hallintoneuvosto käsitteli jotain yksittäistä ohjelmaa – eikä niin ole tapahtunut myöhemminkään, tietääkseni, Istala toteaa.
Istalan kohua herättäneissä ohjelmissa oli käsitelty Persian saahin vierailua ja vuokranantajien sekä vuokralaisten suhteita tavalla, jota Ylen hallintoneuvosto ei voinut sulattaa. Neuvoston vasemmisto marssi protestiksi ulos kokouksesta.
– Huuto ja meteli alkoi. Lehdet kirjoittivat, pilapiirtäjät piirsivät ja kolumnistit ylittivät itsensä väännellessään asiaa. Taisin joutua sijaiskärsijäksi, sillä Ylessä oli menossa niin sanottu normalisointi. Muun muassa hallintoneuvoston puheenjohtaja Johannes Virolainen oli jo aiemmin todennut, että ”joku sieltä Yleisradiosta kyllä lentää”. Minä se sitten satuin olemaan se lennätettävä, Istala naurahtaa noita aikoja muistellessaan.
Nuori ja työssään vielä kokematon Istala tuli vedetyksi myrskynsilmään.
– Olin 23-vuotias free lancer, tehnyt ohjelmia kolme vuotta ja täysin valmistautumaton julkiseen kohinaan sekä teilaukseen. Kun hallintoneuvoston päättävää kokousta odotettiin, meni asia maan hallitukseen ja ainakin HS (23.10.1970) ja Suomen Sosialidemokraatti kirjoittivat, että ohjelmaneuvoston Ristivetoa-päätös uhkaa hallitusyhteistyötä.
Kekkonen kannusti
Ilta-Sanomien etusivun lööpissä 30.10.1970 pääosissa olivat Päivi Istala ja Urho Kekkonen.
Istalaa raastettiin joka puolelle, ja tilanne vain paheni, kun presidentti Kekkonen lähetti mediakohun keskelle joutuneelle Istalalle tukikirjeen.
– Kirje tuli USA:sta, jossa Kekkonen oli puhumassa YK:n yleiskokouksessa. Kirje oli tietysti yksityinen ja säilyi poissa julkisuudesta lähes kaksi viikkoa, kunnes se sinne lopulta putkahti. Seuraavaksi siitä kertoi jo Ilta-Sanomat lööpin ja etusivun kuvien kanssa: ”Päivi Istala sai kirjeen presidentiltä.” Itse en tuota asiaa julkisuuteen vuotanut, vaan jälkeenpäin kävi ilmi, että asiasta kertonut oli Kekkonen itse.
Merkitys koko Ylen ohjelmapolitiikalle
Istalan mielestä koko Ristivetoa-jupakalla on Ylelle muutakin historiallista merkitystä, ei mitenkään pelkästään persoonakohtaista.
– Yleisradion normalisointi nimittäin alkoi Ristivetoa-ohjelman lopettamisesta – seuraavana keväänä vuonna 1971 Yleisradion talousarviosta poistettiin kokonaan juonnettujen musiikkiohjelmien budjetti. Koko tuo uutta luonut ohjelmagenre lopetettiin.
– Puheen ja musiikin yhdistelmä oli jotain aivan muuta kuin nykyisen lähetysvirtaradion juontajien hölöhölö ja ”syöttökoneen” valitsema musiikki, Päivi Istala kritisoi nykyisiä radiokanavia.
Haastattelu ja kuva: Eero Honkanen
