Ihan tavallinen vuosaarelainen: Marjatta Valtonen

Vuosaarentiellä Vuosaaren keskustassa asuva eläkeläinen Marjatta Valtonen, 72, on ollut vuosaarelainen vuodesta 1973.

Vuosaarentiellä Vuosaaren keskustassa asuva eläkeläinen Marjatta Valtonen, 72, on ollut vuosaarelainen vuodesta 1973.

Marjatta Valtonen, 72, eläkeläinen, Vuosaaren keskusta

Kuinka kauan ja missä olet asunut Vuosaaressa?
– Muutimme mieheni kanssa Lokkisaarentielle vuonna 1973. Vuonna 2005 muutimme Vuosaarentielle senioritalo Oliviaan.

Missä muualla kuin Vuosaaressa olet asunut ja miksi olet muuttanut juuri Vuosaareen?
– Olen syntynyt Artjärvellä, joka kuuluu nykyisin Päijät-Hämeeseen. Sieltä muutin Punavuoreen siskoni luokse 15-vuotiaana, josta Kallion kautta Lauttasaareen ja lopulta nyt jo edesmenneen mieheni työn perässä Vuosaareen. Hän oli töissä Valmetilla Vuosaaren telakalla.

Olen kuitenkin vieraillut Vuosaaressa ensimmäisen kerran jo vuonna 1955, koska setäni asui täällä ja työskenteli Sasekan tehtaalla. Muistan, että silloin meidän piti taittaa pieni matka veneellä, jotta pääsimme Vartiokylänlahden yli Vuosaareen.

Oletko opiskellut tai työskennellyt Vuosaaressa, jos olet, niin mitä ja missä?
– Olin Ulappasaarentiellä sijainneessa, sittemmin puretussa Vuokeskuksessa Raken rautakaupassa kesätöissä 1967–69. Asuin tuolloin kantakaupungissa ja opiskelin ruokala-alalla teknillisessä oppilaitoksessa.

Mitä harrastat Vuosaaressa?
– Aloin tehdä vapaaehtoistyötä, kun jäin työtapaturman vuoksi eläkkeelle 38 työvuoden jälkeen ammattikorkeakoulun keittiöstä vuonna 2006. Olen vapaaehtoistyössä HelsinkiMissiolla, autan ihmisiä esimerkiksi hammaslääkärireissuilla.

Vedin myös mieheni kanssa Vuosaaressa Itä-Helsingin Parkinson-kerhoa kymmenisen vuotta, kunnes hän menehtyi 2016.

Lisäksi olemme vetäneet kohta 15 vuotta Ritva Perttilän kanssa HelsinkiMission alaista Torstaitupa-kerhoa. Se on vapaaehtoisten vetämä ja Cecilia-korttelin asukkaille tarkoitettu kerho, joka kokoontuu Olivian kerhohuoneessa esimerkiksi kuuntelemaan historioitsijoiden puheita Vuosaaren historiasta, bingoilemaan tai pitämään levyraatia. Koronatilanteen vuoksi kerho on nyt ollut tauolla, mutta olemme lähettäneet toisillemme sähköpostilla viikkokirjeitä, joissa on vaihdettu kuulumisia.

Mikä on parasta Vuosaaressa?
– Vuosaaren parhaat puolet ovat luonto ja oman kotini keskeinen sijainti. Kaikki palvelut ovat lähellä ja täältä pääsee jouhevasti metrolla Helsingin keskustaan.

Mitä kehittäisit Vuosaaressa?
– Muuten olen varsin tyytyväinen Vuosaareen, mutta olemme haaveilleet Ritvan kanssa, että Vuosaareen tulisi taas oma minigolfrata, jollainen oli aikoinaan Vuosaaren Urheilutalon vieressä. Ehdotimme sitä Ritva Perttilän kanssa OmaStadin osallistuvan budjetoinnin kohteeksi, mutta se ei olekaan kaupungin päätettävissä, vaan pitäisi saada yksityinen yritys vetämään rataa. Vuosaaressa riittää senioreita, ja esimerkiksi Parkinson-potilaille minigolf on oiva laji. Radalle voisi löytyä paikka vaikka Vuosaaren liikuntapuiston Rakkauden Metsän vierestä.

Toinen toiveeni on, ettei Vuosaareen rakennettaisi liikaa, jotta kaunis luontomme säilyisi. Eli päättäjät voisivat hillitä rakentamista, sillä välillä tuntuu, että Vuosaareen ilmestyy uusia taloja kuin sieniä sateella.

Mikä on mieleisin muistosi Vuosaaresta?
– Kyllä parhaita muistoja on, kun muutimme nuorena parina omaan kotiin Vuosaareen. Myös siitä jäi hyvä mieli, kun vuonna 1976 syntynyt tyttäreni pääsi kolmevuotiaana Punakiventien Koralli-päiväkotiin. Työskentelin itse tuolloin Helsingin keskustassa, joten kodin läheltä saatu päiväkotipaikka helpotti arkeamme suuresti.

Haastattelu ja kuva: Antti Honkanen