Vuosaaren Pirunkallion tontti, Rastilantie 2, rakennuksineen muodostaa kauniin, edustavan maisemakokonaisuuden Kallvikintien ja Rastilantien hankaan. Kuljettaessa yhtä Vuosaaren pääväylistä, Kallvikintietä etelästä pohjoissuuntaan kohdataan tämä rakennustaiteellisestikin kaunis kokonaisuus: kolme 8-kerroksista tornitaloa noin 30° kulmassa Kallvikintiehen nähden kauniisti maisemaan asetettuina. Toiset kolme taloa muodostavat vastaavan rivin tontin länsilaidalle. Talojen väliin jää kaunis nurmettunut pihamaa puineen, kallioineen ja kumpareineen. Kyseessä on arkkitehti Antti Miettisen suunnittelema kokonaisuus, joka hienosti edustaa 1960–1970-lukujen vaihteen arkkitehtuuria. Tontin idänpuoleisen talorivistön ja Kallvikintien välissä on matalien autotallien rivit, jotka on maisemallisesti erotettu tornitaloista ja toisistaan välissä olevien vuorimäntyjen avulla. Taloyhtiön tontin länsipuolella on tenniskenttä nuorison ja vanhempienkin käyttöön. Voi todella sanoa, että ”talot on istutettu maisemaan” onnistuneesti ympäristöä ja Vuosaarta kunnioittaen.
Nyt kaavaillaan talojen muodostaman kokonaisuuden ympärille kuutta jopa 8-kerroksista rakennuskolossia, joiden tieltä autotallit ja tenniskenttä hävitettäisiin. Tämä kokonaisuus tulisi väistämättä muodostumaan ahdistavan tuntuiseksi, ikään kuin nykyinen kaunis talokokonaisuutemme ympäröitäisiin korkeilla, massiivisilla muureilla.
Aikaisemmin Helsingin kaupunki (2010) sekä Helsingin kaupunginmuseo (2019) ovat antaneet tästä alueestamme arviot, joissa on tunnustettu alueen onnistunut arkkitehtuuri sekä luontoympäristöä kunnioittava maisema- ja pihasuunnittelu.
Mielipiteenäni esitän, että tätä kaunista Pirunkallion kokonaisuutta ei saa turmella, suorastaan slummiuttaa, ylikorkeilla massatuotantotaloilla, vaan alueemme tulee säilyttää nykyisenlaisena harmonisena luontoa kunnioittavana kokonaisuutena.
Päivi Larjo
