Lisää palautetta Vuosaaren luonnonsuojelualueista

Olen 69-vuotias helsinkiläinen. Paljasjalkainen. Muutin aikuistuvien lasteni kanssa Vuosaareen 1996, ja perässä muuttivat äitini, kaksi sisartani ja heidän perheensä. Teininä 60-luvulla osallistuin Skatan ratsastusleireille. Minulla on viljelypalsta Uutelassa, entisellä hevoslaitumella! Uutelan metsä on meille sisaruksille, lapsille ja nyt lapsenlapsillekin tärkeä. Olemme antaneet rakkaimmille paikoille nimiäkin; on ”Käärmelaakso”, ”Sällikallio” ja ”Peuravuori”.

Minulla on metsässä myös Ystäväpuu. Tunnen hyvät sienipaikat. Peurat, supit ja oravat ovat tuttuja. Haukat, korpit ja pikkulinnut ovat tuttuja. Se on todellakin kotimetsä. Olen sydämestäni yhteydessä tämän metsän elämän kanssa.

Pelkään tämän kotimetsäni puolesta, varsinkin nyt kanavanvarren ”metsänhoidon” (ne 57 kaadettua kuusta) jälkeen. Siinä meni kuulemma terveitäkin. Toimenpiteet eivät saa olla yhden metsänhoitajan varassa! Pelkään jotain tapahtuvan myös tulevilla suojelualueilla. Esitänkin, että metsänhoidon päätökset tehdään yhdessä esimerkiksi Vuosaari-Seuran nimittämien asiantuntijoiden kanssa. He voisivat olla vaikkapa Luonto-Liitosta.

Kysymys on myös puiden siivekkäistä asukkaista. Suomen lintukato on huolestuttavaa. Maisemien avartaminen on toisaalta hienoa, mutta jos pensaikkoja karsitaan liikaa, niin menetetään lintujen pesäpaikkoja. Tässäkin asiantuntijan mielipide olisi tärkeätä kuulla!

Meitä vuosaarelaisia ei ole kuunneltu tarpeeksi. Emme ole vain ”toimenpide”, vaan tämän metsän yhteisö. Metsä kuuluu ensisijaisesti metsälle itselleen – ei siis kaupungin byrokraateille, joiden pitäisi palvella mahdollisimman hyvin paikallista yhteisöä. Kaikki ylimitoitetut toimenpiteet satuttavat metsän lisäksi myös meitä.

Huonoa toimintaa ovat myös raskaiden metsäkoneiden jättämät jäljet. Ne olivat todella törkeitä pari vuotta sitten Uutelantien alun itäpuolella! Syviä uurteita, valuvaa vettä ja mutavelliä. Tämä ei saa toistua.

Uutelassa ei saa tehdä autoilua houkuttelevaksi vaihtoehdoksi löytää perille. Paikalla tulisi olla vain suojelualueen kylttejä, joissa opastetaan hyville tavoille. Polkupyöräily metsissä pitää kieltää – ja kertoa miksi: uurteet keräävät vettä, polut mutautuvat ja puiden juuret vahingoittuvat.

Opasteisiin ei kannata merkitä, että ”kiva pikku biitsi” ja ”hieno näköalapaikka” vaan antaa ihmisten itse löytää perille – kuten tähänkin asti! Skatanniemeen suuntautuva liikenne häiritsisi myös tienvarren asukkaita ja Halkullanniemen mainostaminen lisäisi parkkipaikan käyttöä. Se on nyt jo ääriään myöten täysi. Halkullaniemen hiekkatie pölyttää myös palstoja. Tietä on kasteltava.

Kaupungin pitäisi nyt kuulla vuosaarelaisia! Me puhumme paljon. Missä tahansa kuljenkin – palstoilla, kulttuurikeskuksessa, rantabulevardilla – kohtaamani naapurit ja ystävät ovat huolissaan ja näistä tehdyistä toimenpiteistä tuohtuneita. Mahtavatko poliitikot edes tietää, kuinka paljon?

Nyt siis kohti parempaa valmistelua ja varovaisuutta metsänhoidossa, ja eläköön uudet luonnonsuojelualueet! Kiitos.

Kirjoitus on muokattu kaupungille lähetetystä palautteesta.

P.S. Helsingin kaupungin kirjaamoon voi edelleen lähettää palautetta osoitteeseen helsinki.kirjaamo@hel.fi

Mainitse palautteessasi alueen diaarinumero. Ne ovat: Uutelan metsä HEL 2021-012502, Rudträsk HEL 2021-012507 ja Skatanniemi HEL 2021-012503.

Anna Tosha Einiö, Vuosaari