Tiistaiaamulla 6.6.2023 noin kello 6.15 todistin Aurinkolahden rannalla läheltä piti -onnettomuutta. Kuulin aamulenkilläni hiljaista avunhuutoa mereltä päin.
Hetken merelle katseltuani huomasin vedessä selällään kelluvan hahmon, joka pyysi apua ja sanoi, ettei pysty kääntymään mahalleen. Enempää ajattelematta riisuin lenkkarit ja housut ja hain pelastusrenkaan. Hyppäsin mereen ja sain vedettyä iäkkään henkilön rantaan. Tuohon aikaan ei juuri ketään vielä näkynyt missään.
Vedessä pulassa olleen roikkui rannalla saunatakki, joka laitettiin ensihätään päälle. Muistan sanonnan siitä, että veden varaan joutuneen hätää on vaikea havaita. Se piti tässä tilanteessa kyllä ainakin paikkaansa. Henkilö oli hyvin rauhallinen, ei räpiköinyt, kellui vaan.
Kun sain hänet raahattua rantaan vedenrajaan, niin hän oli niin kylmettynyt ja koppurassa, ettei vieläkään päässyt kääntymään selältä vatsalleen omin avuin eikä ylös. Näin kauempana ohikulkijan, jonka huusin apuun. Saimme yhdessä saatettua merestä pelastetun kotiin asti.
Pulassa ollut henkilö kertoi, että on 15 vuotta käynyt uimassa joka aamu, kunhan jäät ovat sulaneet. Tuona aamuna hän ei osannut sanoa, miten meri oli imaissut hänet selälleen, eikä hän päässyt kääntymään siitä enää vatsalleen eikä uimaan rantaan. Pieni jälkishokki tuli itsellekin, kun tilanne oli ohi. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.
Haluaisin tavoittaa tämän henkilön, kysyäkseni kuinka hän voi. Jos luet tämän ja haluat ottaa yhteyttä, niin Vuosaari-lehden toimituksella on yhteystietoni.
”Ulkopaikkakuntalainen”
