Vuosaaren luonto -palstalla tutustutaan Vuosaaren luontoon.
Haukkojen heimoon kuuluva suuren petolinnun, merikotkan, tunnistaa leveistä siivistä, pitkästä kaulasta, suuresta nokasta ja kolmiomaisesta, lyhyestä pyrstöstä. Kuvan lintu liihotteli Kallvikin Kuningattarella. Kyseinen yksilö on vanha, sillä sen nokka sekä silmän värikalvo ovat keltaiset. Nuoren merikotkan nokka olisi puolestaan musta ja silmän värikalvo ruskea. Kuva: Tiina Toppila
Merikotka (Haliaeetus albicilla) on siipien kärkivälillä mitattuna Suomen suurin lintu. Tuo väli on 1,9–2,4 metriä, painoa on uroksella 4–6 kilogrammaa ja naaraalla 5–7 kilogrammaa. Kaloja, lintuja (nykyään myös merimetsoja), raatoja ja haaskoja ravintonaan käyttävä lintu pesii tavallisesti petäjän latvaosan kookkaassa risulinnassa, jota se käyttää pesänään vuosia. Huhtikuun alusta merikotka munii 1–3 munaa. 43–45 vuorokautta kestävän haudonnan jälkeen kuoriutuvat poikaset, jotka oppivat lentämään 70–77 vuorokauden ikäisinä. Sukukypsiä linnuista tulee vasta 5–6 vuoden iässä, lintu onkin erittäin pitkäikäinen: vanhin Suomen luonnosta löydetty rengastettu merikotka oli elänyt 32-vuotiaaksi.
Merikotkan kanta Suomessa on yhä vaarantunut, siksi lintulaji – kuten myös sen pesäpuu – on rauhoitettu. Linnun tappamisesta saa 7 400 euron sakon, mikä on Suomen korkein lintulajiyksilön hinta. Merikotkan pesintä on varsinkin alkuvaiheessa häiriöaltista, ja lintu hakeutuukin pesimään rauhallisille rannoille, saariin tai suonreunoihin. Lintulaji oli vielä 1970-luvulla lähellä sukupuuttoa Suomessa, sillä kanta kärsi ympäristömyrkyistä. Sittemmin ympäristönsuojelu ja talviruokinta on saanut kannan elpymään – nykykannaksi arvioidaan noin 450 paria Suomessa.
Merikotka on vaikuttava ilmestys. Kuva: Tiina Toppila
Ääntelyltään harmaalokkia muistuttavaa lintua tavataan pesivänä merialueiden rannikoilla ja Lapissa suurien tekoaltaiden sekä järvien alueilla. Meren läheisyydessä elävät aikuiset merikotkat pysyttelevät samassa ympäristössä, mutta nuoret ja Lapissa elävät kotkat muuttavat loka–marraskuussa sulien vesien äärelle, jopa Bulgariaan saakka, mutta tavallisesti Lounais-Suomeen ja Etelä-Ruotsin rannikkoalueille. Linnut palaavat vaelluksiltaan takaisin Suomeen maalis–huhtikuussa.
Teksti: Antti Honkanen
Kuvat: Tiina Toppila
