Jari Veijalaisen mieli ei ole tehnyt eläkkeeltä takaisin poliisiksi, mutta 37 vuoden poliisiuralta löytyy paljon ammennettavaa kirjoihin. Kuva: Jussi Vierimaa / Tammi
Keskusrikospoliisin rikosylikonstaapeli Jari Veijalainen jäi 37 poliisivuoden jälkeen eläkkeelle kesällä 2022. Sen jälkeen hän on kirjoittanut kolme kirjaa henkirikostapauksista, joita tutki työssään. Viimeisin kirja Vuosaaren palkkamurha – Volkan Ünsalin tapaus ilmestyi tammikuussa 2026, ja se on kirjoitettu yhdessä Ylen rikostoimittaja Jesse Mäntysalon kanssa.
Vuosaaren palkkamurha oli Veijalaiselle varsin tuttu, sillä hän oli tapauksen tutkijana, kun se otettiin uudelleen tutkintaan vuonna 2015. Tuolloin murhasta tuomitun Jani Leinosen vihjeen perusteella epäiltiin entisen huumepoliisin Jari Aarnion sekä rikollispomo Keijo Vilhusen sekaantuneen ruotsinturkkilaisen Ünsalin murhaan vuonna 2003.
Syyttäjien mielestä Aarnio tiesi etukäteen Vuosaaren murhasta, jota Vilhunen oli järjestelemässä. Syytteen mukaan Aarnio ei pyrkinyt estämään murhaa. Käräjäoikeus tuomitsi Aarnion elinkautiseen murhasta, mutta hovioikeus hylkäsi murhasyytteen. Vilhusen ei katsottu osallistuneen murhaan kummassakaan oikeusasteessa.
– Minulla oli sellainen tunne, että Volkan Ünsalin murhajutussa jäi selvittämättä asioita kiireen vuoksi. Itse murhan, sen valmistelun ja peittelyn lisäksi Aarnion ja Vilhusen toimia sekä Ünsalin ruumiin sijaintia pyritään hahmottamaan kirjassa seikkaperäisesti, Veijalainen kertoo puhelinhaastattelussa torstaina 8.1.2026.
Vuosaaren metsät tuttuja Veijalaiselle
Veijalainen kertoo ehdottaneensa kesällä 2024 Mäntysalolle, että he kirjottaisivat kirjan Vuosaaren palkkamurhasta. Mäntysalo suostui oitis ehdotukseen ja kirjan tekemiseen meni lopulta noin 1,5 vuotta. Noin puolet kirjan luvuista on Veijalaisen ja puolet Mäntysalon kirjoittamia.
Vuosaari oli Jari Veijalaiselle tuttu jo 1990-luvulla, sillä hän toimi 1995–98 Helsingin poliisilaitoksen koirapartion koiranohjaajana.
– Työtehtävien sijaan muistelen Vuosaarta ennemminkin luonnon kautta, sillä Vuosaaren metsissä on monesti lenkitetty ja harjoitettu poliisikoiraa.
Murha kostona petoksesta
Kuvassa Ylen rikostoimittaja Jesse Mäntysalo, jonka kanssa Jari Veijalainen kirjoitti kirjan Vuosaaren palkkamurhasta. Kuva: Otto Virtanen / Tammi
Vuosaaren palkkamurha on suomalaisessa rikoshistoriassa harvinainen tapaus monella tapaa, etenkin kun se on Suomen ainoita murhia, joka on tehty ”valkoisella haulikolla”. Valkoinen haulikko on mafiatermi, joka kuvastaa usean henkilön toimesta tehtyä kuristustappoa. Tarkoitus on olla jättämättä jälkiä ja hävittää ruumis, niin ettei sitä löydetä.
Vaikka Ünsalin ruumista ei koskaan löytynyt, tuomittiin siitä elinkautiseen neljä ammattirikollista: Raimo Andersson, Jani Leinonen ja Janne Raninen varsinaisina tekijöinä sekä tilaajana ruotsinchileläinen Leo Carmona.
Ünsalin murhan taustavaikuttimena oli Arlandan lentokentällä Tukholmassa kesällä 2002 tapahtunut ryöstö, jossa lentokoneesta vietiin 44 miljoonaa kruunua. Ünsal tiesi tekijät, riitautui heidän kanssaan, kertoi poliisille tietoja ryöstöstä, kavalsi osan ryöstösaaliista sekä joutui lopulta palkkamurhan kohteeksi Vuosaaressa yhden murhaajan vuokra-asunnossa.
Kaksi erikoista vihjesoittoa
– Yksi todella merkillinen asia oli se, että poliisi sai kaksi vihjesoittoa murhasta liki heti sen tapahduttua. On pystytty todistamaan, ettei vihjesoittoja soittanut kukaan, joka tuomittiin murhasta ja että murhasta on ollut etukäteistietoa murhaajien ulkopuolella, Veijalainen toteaa.
Veijalainen niin kuin myös moni hänen kollegansa tunnistivat vihjesoittajan äänen kuuluvan Aarnion alaisena työskenneelle rikosylikonstaapelille, joka kuitenkin kiisti oikeudessa soittaneensa vihjeet. Soittajalla oli hyvin yksityiskohtaista tietoa palkkamurhasta, ja nämä puhelut käynnistivätkin tuoreeltaan murhatutkinnan vuonna 2003 jo ennen kuin kukaan ehti kaivata Ünsalia.
– Kirjassamme pyrimme menemään Volkan edellä, mutta emme missään nimessä häntä rikollisena glorifioiden. Näin jälkikäteen ajateltuna Volkan tuntuu minusta pelinappulalta rikollisten ja jopa viranomaisten pelissä. Murhaan osallistui hänen lapsuudenkavereitaan. Volkanin hylkäsi omat rikollispiirit ja läheiset, mutta lopulta myös viranomaiset, eikä tuomioistuimen päätöksenkään mukaan häntä ollut tarvetta suojella tai varoittaa, Veijalainen pohtii.
Ryöstösuunnitelma kaupaksi
Palkkamurhan tilannut Leo Carmona istui aluksi elinkautistaan Suomessa. Veijalainen kertoo, että Carmonaan linkittyvät ruotsalaiset rikostoverit hankkivat huomattavan rahasumman myymällä Suomen Pankin pihalla helmikuussa 2007 tapahtuneen arvokuljetusryöstön sisäpiiri- ja tiedustelutietoja eteenpäin 40 prosentin osuudella ryöstösaaliista. Osa näistä rahoista oli määrä käyttää Carmonan siirtoon entisen kotimaansa Chilen vankilaan. Edesmennyt arvokuljetustyöstäjä Matti Sarén on asian jälkikäteen vahvistanutkin.
Carmonan siirto Chileen ei kuitenkaan koskaan toteutunut, vaan hän istui tuomionsa loppuun Ruotsissa. Myös Leinonen ja Raninen ovat vapautuneet elinkautisesta, Andersson sen sijaan tapettiin vankilomallaan keväällä 2018.
Ruumis yhä kateissa
Lukuisista etsinnöistä huolimatta Volkan Ünsalin ruumista ei ole löydetty. Leinonen ja Andersson näyttivät Veijalaiselle arvionsa paikasta Porvoossa, minne ruumis piilotettiin. Viimeksi Porvoon Öljytien maastossa tehtiin viranomaisetsintöjä syksyllä 2025.
– Totta kai minua harmittaa, että ruumis on jäänyt kadoksiin, vaikka pari kertaa olen luullut sen löytyvän. Toisaalta olen saanut rauhan siitä, että kaikki on nyt etsintöjen eteen tehty, Veijalainen tuumaa.
Veijalaisen poliisiuran tunnetuin esimerkki henkirikoksen uhrin ruumiin löytymisestä vuosikymmenten jälkeen on helmikuulta 2022, kun vuonna 1994 kadonneen lakimies Ilpo Härmäläisen ruumis löydettiin merenpohjasta Airistolta. Kun ruumis löytyi, henkirikos selvisi ja Härmäläiselle tuttu mainosmies tuomittiin elinkautiseen murhasta liki 30 vuotta rikoksen jälkeen. Tästäkin tapauksesta Jari Veijalainen on kirjoittanut Airiston murha: Kadonneen lakimiehen tapaus -kirjan.
Ei kaipausta poliisin töihin
Jari Veijalainen ja Jesse Mäntysalo: Vuosaaren palkkamurha – Volkan Ünsalin tapaus. Kustantaja: Tammi. Sivumäärä: 375. Kannen suunnittelija: Markko Taina.
– Kirjoja kirjoittaessa on pitänyt opetella pois rikostutkijan kirjoitusrutiinista ja pöytäkirjojen poliisijargoaniasta, jossa ei voi juuri tunteitaan ja omia mielipiteitään tuoda julki. Enkä enää toki pääse käsiksi mihinkään salaisiin arkistoihin, vaan kirjoitan omien muistiinpanojen, avointen lähteiden, julkisten pöytäkirjojen ja henkilöhaastattelujen perusteella. En ole silti kaivannut takaisin poliisiksi, sillä viimeiset vuodet töissä oli usein pitkiä päiviä kaukana kotoa tiukalla aikataulupaineella, Naantalissa asuva Veijalainen miettii.
Veijalainen on päättänyt jokaisen valmiin kirjan jälkeen, ettei kirjoita enää yhtään uutta. Silti joku vetää kirjoittamaan ja uudestakin kirjasta on pieni aihio takaraivossa.
– Airiston murhasta aloin kirjoittaa vähän sattuman kautta, sillä sen tutkintaan loppui työurani ja moni tapaukseen liittyvä asia oli kirkkaana mielessä. Mutta on kirjoittaminen varmasti myös osittain terapeuttista, kun voi jäsennellä asioita sanoiksi ilman aikataulupaineita, Jari Veijalainen toteaa.
Vuosaaren palkkamurha – Volkan Ünsalin tapaus -kirja on true crimea virallisella otteella faktoihin perustuen. Ünsalin murhan lisäksi se antaa katsauksen suomalaiseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen 2000-luvun alussa. Samalla sen voi tulkita myös olevan osittain kritiikkiä viranomaistoimintaa kohtaan, sillä niin erikoisia piirteitä yli 22 vuotta sitten tapahtunut murha ja sen tutkinta piti sisällään.
Haastattelu: Antti Honkanen
