Vuosaaren luonto -palstalla tutustutaan Vuosaaren luontoon.
Ilmojen jo kylmetessä jaksaa sinnikäs matalakasvuinen haisukurjenpolvi (Geranium robertianum) vielä kukkia Pohjoisen ostarin läheisyydessä. Vaikka monena aamuna ovat autojen lasit olleet jäässä, niin suojaiseen ja ikääntyneeseen sekametsään halla ei ole vielä yltänyt.
Kasvi on voimakkaasti eteläpainotteinen ja vaatimattoman oloinen. Mustavuoressa esiintymisiä on useita, usein kalliotaskuissa. Se sietää voimakastakin varjostusta. Kasvi on 1- tai 2-vuotinen, joten varmasti katselen ensi vuonnakin kauppareissuilla pikku kaunotarta. Se sinkauttaa siemenensä metrin parin päähän.
Esiintymisalueellaan haisukurjenpolvi ei ole runsas, vaan on vaatelias kasvupaikkansa suhteen. Mustavuoren esiintymät ovat kalkkipitoisissa kalliotaskuissa, mutta tässä tiheässä kuusikossa eivät pH-arvot voi olla kovin korkeita. En ole tosin niitä mitannut. Mittaaminen kävisi hyvin ostarin kukkakaupasta saatavilla pH-liuskoilla.
Lähisukulaisen pelargonian tapaan lehdet ovat voimakastuoksuisia niitä muserrellessa. Lönnrotin antama nimi ei ole mairitteleva, mutta kauneus on katsojan silmissä. Tuoksu on kasvin suojakeino leinikkien tapaan kasvinsyöjiä, lehmiä ja lampaita torjuttaessa.
Haisukurjenpolvi kukkii yleensä alkukesästä, mutta olisiko itänyt jo uudestaan tänä kesänä.
Kasvia tavataan ympäri maailmaa, niin Uudessa-Seelannissa kuin Afrikassa tai Andeillakin. Latinankielinen nimi robertianum on jonkun Robertin antama, ei nyt tule mieleen yhtään kasvirobertia.
Markku Piipponen
