Marja Hjelt lennättämässä Miss Piggyä.
Moni on ihastellut muun muassa Kallvikin uimarannalla upeaa leijamuodostelmaa. Tämän ja monen muun leijan takana on ollut vuosaaressa vuodesta 1998 asunut Marja Hjelt ja Leijaseura. Marja Hjelt, mikä on Leijaseura?
– Leijaseura on pääkaupunkiseudulla toimiva yhdistys, jonka tavoitteena on edistää leijaharrastusta Suomessa. Seuralla on myös laajat kansainväliset yhteydet. Sen lisäksi, että lennättelemme yhdessä, ohjaamme vasta-alkajia turvalliseen lennätykseen, järjestämme leijapajoja niin lapsille kuin edistyneille harrastajille.
Mitä leijaharrastus käytännössä tarkoittaa?
– Leijaharrastus on hyvin laaja harrastus. Siinä yhdistyy luovuus ja käsillä tekeminen liikunnalliseen ulkoiluun. Leijan suunnittelu ja rakentaminen vaativat hieman osaamista ja rakentamisessa käytetään niin ompelukonetta kuin juotoskovia. Eli hyvin monipuolinen käsityöosaaminen on välttämätöntä. Lennättäminen puolestaan vaatii malttia ja rauhallisuutta.
Kuinka pitkä historia leijojen rakentamisella ja lennättämisellä on maailmassa ja Suomessa?
– Leijojen historia on maailmalla pitkä. Aasiassa ja Etelä-Amerikassa leijoilla on pitkät, tuhatvuotiset perinteet niin uskonnossa kuin käytännön toimissa. Etelä-Amerikassa leijoja on käytetty mm. kalastukseen. 1800-luvun lopulla leijoilla on suuri merkitys ilmailun kehittymisessä. 1900-luvun alussa Euroopassa ilmailufestivaaleilla nähtiinkin mitä ihmeellisempiä ”manliftereitä”, joilla pyrittiin saamaan ihminen ilmaan. Itse ole rakentanut ”pienoismallin” Charles Brogdenin manlifteristä. Alkuperäinen Brogdenin leija oli noin 7 metriä korkea, omani on noin 3 metriä. Nykyiseen muotoon leijat harrastuksena vakiintui 1950-luvulla.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Marja Hjelt pystytti tämän upean leijakaaren Kallvikinniemen uimarannalle. Sateenkaari symbolisoi toivoa, joten projektin nimeksi tuli Hope. Hope muodostuu siis kuudesta leijakaaresta, joista pienimmässä, lilassa, on 10 klassista eddy-leijaa ja pisimmässä 26. Kaikkiaan kaarissa on 108 eddyä, joiden koko on 50×45 cm.
Kuinka paljon Suomessa on suunnilleen harrastajia?
– Leijaharrastajien määrää on vaikea arvioida. Missä menee harrastamisen raja? Moni on lennättänyt leijaa lapsena, mutta vakavasti harrastavia on joitakin kymmeniä. Itseni kaltaisia show-leijoihin ja temppuleijoihin hurahtaneita on joitakin kymmeniä.
Kauanko sinä olet harrastanut leijoja ja miksi aloitit harrastuksen?
– Lennättelin jo pikkutyttönä 1970-luvulla, mutta silloin siitä ei vielä kehittynyt harrastusta. Ostin omalle tyttärelleni leijan 2000-luvun alussa Itäkeskuksen maalaismarkkinoilta ja tuosta lähti harrastus alkuun. Lennättelin leijaa tyttären iloksi kesän, syksyllä löysin Leijaseuran. Leijaseuran jäsenet tukivat sekä opastivat ensimmäisten leijojen hankinnassa ja opastuksen kautta sain positiivisia kokemuksia myös haasteellisista lennätyksistä. Hyvin pian kuvaan tuli myös valmiiden mallien pohjalta leijojen tekeminen itse ja lopulta uusien leijojen ideoiminen. Taitojen kehittyessä mukaan tuli myös vierailut leijafestivaaleilla ja nykyään lähes kaikki lomat menevätkin jossain päin maailmaa leijafestareilla.
Onko leijaharrastus kallista, kuinka paljon keskimäärin menee vaikka vuodessa rahaa?
– Harrastuksiin saa aina uppoamaan rahaa, mutta hyvin pienelläkin panostuksella pärjää. Itse tehdyn keskikokoisen leijan materiaalit maksavat pari sataa euroa (esimerkiksi nyt keväällä tekemäni Sateenkaari-leijasetti Hopen materiaalit maksoivat noin 150 €). Itselläni kallein valmiina ostettu leija on maksanut hieman yli 1 000 €. Jos haluaa osallistua kansainväliseen toimintaan, tulee luonnollisesti matkakuluja. Kotimaassakin löytyy upeita kohteita lähteä leijalomalle, kuten Hangon Tulliniemi, Porin Yyteri ja luonnollisesti Kalajoen hiekkasärkät.
Miten leijaharrastuksessa pääsee alkuun?
– Harrastuksen alkuun pääsee ostamalla ensimmäisen leijan. Kannattaa siis ostaa kunnon leija, jota on helppo lennättää. Leijaseuralla on toiminnan tukemiseksi myynnissä perus delta-leijaa, hinta on 10 €. Eli hyvin vähällä pääsee harrastuksen alkuun. Kannattaa myös liittyä Leijaseuran jäseneksi ja lähteä mukaan meidän lennätyksiimme. Ilmoittelemme Facebookissa www.facebook.com/leijaseura kun kokoonnumme lennättelemään.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Leijaseura järjestää leijatyöpajoja Vuosaaren Gabro-talolla.
Missä leijoja voi rakentaa ja lennättää?
– Leijojen lennättäminen vaatii aukean paikan, jonka yli ei saa mennä sähkölinjoja. Aukion reunalla olevat rakennukset, puut yms. aiheuttavat tuuleen pyörteitä, joten tuulen suunnan tulee olla niin, että tuuli pääsee mahdollisimman pitkän matkan kulkemaan vapaasti, esimerkkinä rannoilla merituuli. Tämän lisäksi tulee olla tilaa leijan turvalliseen laskeutumiseen.
Leijojen rakentaminen käy hyvin kotona. Itse teen leijani keittiössä. Leijaseura järjestää jäsenilleen vuosittain leijapajan, ja pajat on järjestetty Gabro-talolla, sillä sen sali on juuri sopivan kokoinen 10–12 työpöydälle.
Mitä taitoja harrastuksessa kehittyy?
– Yksi merkittävin kehittyminen itseni kohdalla on ollut maltti. Myös käsityötaidot ovat monipuolistuneet. Ompelu ja kaavojen suunnittelu oli jo entuudestaan tuttua, mutta esimerkiksi kolvin käsittely on tullut opeteltua leijojen myötä. Fyysinen kunto kasvaa, sillä lennättäminen vaatii hieman voimaa ja tarkkuutta sekä kestävyyttä, sillä lennätyssessiot kestävät usein tunteja. Mikäli osallistuu kansainväliseen toimintaan, kehittyy kielitaito ja kulttuurien ymmärrys.
Mikä on parasta leijaharrastuksessa?
– Ehdottomasti parasta on lennättäminen, kun saa leijan lentoon. Siinä tulee myös itselle vapauden tunne. Leijaharrastus on myös hyvin sosiaalista toimintaa. Lähes kaikki leijani tarvitsevat lennättämiseen kaksi lennättäjää, osa vaatii enemmänkin.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Mistä et pidä leijaharrastuksessa?
– Leijojen pakkaamisesta lennätyksen jälkeen. Isojen leijojen kohdalla se on yllättävän raskasta puuhaa. Isojen leijojen kuljetussäkki saattaa painaa pari–kolmekymmentäkin kiloa. Toinen ikävä asia on ihmisten välinpitämättömyys: Kosketaan leijoihin, vaikka olemme hankalalla tuulella tai lennätyssäällä pyytäneet, että leijoihin ei koskettaisi, vaan katseltaisiin turvallisen etäisyyden päästä. Emme siis kiellä leijoihin ja naruihin koskemista itsekkäistä syistä, vaan turvallisuussyistä.
Voiko leijoja alkaa harrastaa, vaikka ei toista haluaisi tehdä? Kumpi on sinusta mukavampaa, leijojen rakentaminen vai lennättäminen?
– Leijoja voi lennättää, vaikka ei itse rakentaisi. Myynnissä on aivan mielettömän hienoja leijoja. Mutta jos itse rakentaa leijoja, myös haluaa lennättää niitä. Hienointa on nimenomaan itse suunnitellun ja tehdyn leijan lennättäminen.
Vuosaaressa on ilmeisesti oivat olosuhteet harrastukselle, kerro jotain tästä ja esimerkiksi leijakursseista, joita vuosittain järjestätte Vuosaaressa?
– Vuosaari on ihan paras paikka asua ja harrastaa vaikkapa leijailua. Vuosaaressa on monia hyviä lennätyspaikkoja. Oma suosikkini on Kallvikinniemi. Toinen hyvä paikka on Aurinkoranta. Tosin lennättäminen jää vähemmälle kesäkuukausina, sillä rannat ovat uimareiden ja auringonpalvojien valloittamia. Lennättämiselle aktiivista aikaa onkin kevät, alkukesä, loppukesä ja syksy. Talvella meren jäällä on erittäin hyvät lennätysolosuhteet.
Vuosaaresta löytyy myös yksi hyvä tila, jossa olemme järjestäneet seuran jäsenille leijapajoja. Asukastalo Gabro on edullinen ja saliin mahtuu hyvin 10–12 työpöytää, jokaiselle osallistujalle oma pöytä ompelukoneelle ja muille työvälineille. Lisäksi tilassa on riittävästi sähköpistokkeita ja hyvä valaistus. Olemme siis järjestäneet Vuosaaressa kansainvälisiä työpajoja kerran vuodessa. Ohjaajina on toiminut maailmalla tunnettuja leijasuunnittelijoita. Osallistujissa on ollut suomalaisten harrastajien lisäksi virolaisia ja venäläisiä. Näissä pajoissa olemme oppineet uusia tekniikoita sekä erityyppisten leijojen suunnittelu ja rakennusniksejä.
Mikä on paras muistosi leijaharrastuksen tiimoilta?
– Unohtumattomin muistoni taitaa olla vuodelta 2005 tai 2006, kun tapasin skotlantilaisen lennättäjäparin Andrew ja Kathleen Beattien Pärnussa International Kite Fliers Meetingissä. Heillä oli mukanaan iso panda ja Gekko. Gekon varvas oli samankokoinen kuin minä itse. Niiden näkeminen oli mykistävää. Toinen vastaava tilanne on Kuwaitista vuodelta 2017, kun lennätysolosuhteet olivat sellaiset, että pystyimme lennättämään silloin maailman suurinta leijaa. Leija on noin jalkapallokentän kokoinen ja kaikki festivaaleille kutsutut, noin 20 lennättäjää, osallistuivat leijan lennättämiseen. Tässä yhdistyi mahtavan lentoon nousemisen kokemisen lisäksi se, että oli itse mukana tekemässä.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Työpajoissa syntyy mitä eriskummallisempia leijoja!
Mistä unelmoit leijaharrastuksessa?
– Nykyään unelmat liittyvät sosiaalisiin tapahtumiin, että pääsee tapaamaan ystäviään, joilla on sama harrastus. Yhdessä lennättelemisestä.
Kenelle suosittelet harrastusta?
– Harrastus sopii niin pienille kuin isoille, naisille ja miehille. Ei ole mitään ihanneikää eikä sukupuolirajoitusta. Harrastus sopii kaikille, jotka pitävät liikkumisesta ja ulkoilusta.
Mistä saa parhaiten lisätietoa leijaharrastuksesta?
– Harrastuksesta saa lisätietoa Leijaseuran sivuilta www.leijaseura.fi ja Facebook-sivuiltamme.
Haastattelu: Antti Honkanen
Kuvat: Marja Hjeltin kotialbumi
