Vuosaaren monipuolinen luonto, osa 3: Uutela

Tällä palstalla vuosaarelainen tietokirjailija ja valokuvaaja Antti Koli esittelee Vuosaaren merkittäviä luontokohteita sanoin ja kuvin.

Metsäkauriita Uutelan niityillä.

Metsäkauriita Uutelan niityillä.

Uutela on metsäinen ja rantainen alue. Nisäkkäitä on ilahduttavan paljon, tuntuu kuitenkin siltä, että Sipoon rikastuttava vaikutus ei ulotu enää Uutelasta länteen. Nisäkkäitä näkee hämärissä parhaiten, vaikka aamun hiljaisella kävelyllä.

Uutelan ulkoilualueen alussa, kanavan rannalla on rauhoitettu pyöreä suo, Uutelan neva. Pyöreä- ja soikealehtiset kihokit kukkivat kesällä keskellä aurinkoista päivää. Karpalo tekee marjojansa ja luhtavilla kukkiansa. Orkideoista täällä kasvavat suovalkku, herttakaksikko ja tietenkin maariankämmekkä. Suo lienee syntynyt lammikosta vanhan veden laskun seurauksena. Suo on herkkä eikä kestä liiallista tallustelua.

Uutelan metsät ovat kuusivaltaisia, mutta on täällä kalliomänniköitä ja lehtipuitakin. Kallioilla törröttää keloja vielä enemmän kuin Kallahden harjulla. Kääpälajisto on hieman vaatimattomampi kuin sisämaan metsissä. Arvokkaimmat käävät ovat Rudträskillä kuusilahopuiden lajeja.

Yksi tervalepikkö on rannalla Nuottaniemen kainalossa lähteikköalueella. Maan noustessa pohjoiseen mentäessä alkaa sammalten ja saniaisten peittämä metsä suurine kuusineen. Täällä on jopa pimeää, joskus hiljaistakin. Lähteet ovat tihkupintoja, jotka pitävät maan kosteana.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen…

Kanahaukan rengastus.

Kanahaukan rengastus

Uutelassa on kanahaukan alueita, se tekee vuosittain 2–3 poikasta. Kanahaukka on vahva peto, joka aiheuttaa levottomuutta variksissa, rastaissa ja kesällä etenkin lokeissa. Se syö myös kaneja, oravia ja myyriä, rusakotkaan eivät saa olla rauhassa kanahaukalta. Kanahaukka aloittelee juuri hautomista.

Niityillä näki aikaisempina vuosina ketun saalistamassa, metsäkauriit runsastuvat koko ajan. Ovat ulkoilijat hirviäkin Uutelassa kohdanneet ja nähneet talvisin ilveksen jälkiä – sekä yhden kivellä istumassa vuosituhannen vaihteessa. Niityt ovat melko kosteita, eikä niissä ole kovin erikoisia kasveja.

Sen sijaan rehevähköt niityt koiranputkineen elättävät hienosti perhosia, muun muassa neitoperhosia, nokkosperhosia, keisarinviittoja ja amiraaleja. Kiitäjäin toukkia saattaa nähdä elokuussa matkalla koteloitumaan, esimerkiksi matara- ja horsmakiitäjiä. Niitä lentää kesäkuun öinä Skatan tilan sireeneissä. Niityn lintuja ovat esimerkiksi pikkulepinkäinen ja tiklit. Skatan navetassa (myös tallina toimineessa) pesi pääskysiä.

Uutelan rannoilla alkaa keväällä nähdä pikkutyllejä, rantasipejä ja meriharakoita. Meressä ui sotkia, kyhmyjoutsenia, sorsia ja telkkiä, harmaasorsakin. Lapin- ja kalatiirat saalistavat, valkoposkihanhet kiukuttelevat. Valitettavasti suuri osa vesilintujen poikasista katoaa lokkien, supikoirien, minkkien, kissojen ja varisten suihin.

Uutelan fladoissa lisääntyvät ne neljä sammakkoeläinlajia eli vesilisko, rupikonna, viitasammakko ja sammakko, lisäksi rantakäärmeet saalistavat ja parittelevat rannalla. Fladojen välissä olevilla kivillä ja puunrungoilla lämmittelevät sisiliskot. Juuri nyt on hyvä käydä kuuntelemassa kolmen lajin sammakoita.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen…

Uutelan fladoissa viihtyvät sammakotkin. Kuvassa rupisammakko.

Uutelan fladoissa viihtyvät sammakotkin. Kuvassa rupisammakko.

Sudenkorentoja on fladoilla ja läheisillä niityillä runsaasti, etenkin västäräkin rakastamia hukankorentoja. Loppukesällä syyskorennot ovat runsaita, harvinaisempi lajeja ovat esimerkiksi meriukonkorento ja etelänukonkorento. Särkkäniemi on rauhoitettu rannan niittyjen ja fladojen perusteella.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen…

Litteä hukanhäntäkorento.

Litteä hukanhäntäkorento.

Uutelan rannoilla on näyttäviä kiviä, muun muassa rapakiveä. Ja jääkauden jälkiä silokalliossa, kuten Skatanniemen kärjessä. Täällä on myös yksi hiidenkouru, samantapainen kuin se ratikkalinjan alle jäänyt. Vajaan kahden miljardin vuoden takaisista ilmiöistä näkyy harmaassa tulivuoritoimintaan liittyvässä kivessä graniittisia juonia, jotka ovat tunkeutuneet kiveen myöhemmin.

Teksti ja kuvat: Antti Koli
(Kirjoittaja on vuosaarelainen tietokirjailija ja valokuvaaja)