Vuosaaren luonto -palstalla tutustutaan Vuosaaren luontoon.
Ruskohukankorentonaaras lepäilemässä hyönteissaalistuksen lomassa.
Erilaissiipiset, varsinaiset sudenkorennot ovat mestarillisia lentäjiä. Ruskohukankorennolla on kaksi toisistaan erillään toimivaa siipiparia. Ne voivat lentää eteenpäin, pysyä paikoillaan ja jopa ”peruuttaa” syöksyen äkisti saaliin kimppuun.
Sudenkorennoilla on vaillinainen muodonmuutos. Toukkavaihe kestää etelässä vuoden, pari. Lapissa toisinaan yli viisi vuotta. Toukkavaiheessa korentojen toukat ovat varsinaisia petoja, syöden pieneliöstöä, sammakon nuijapäitä ja jopa pieniä kaloja.
Korennot ovat eläinkunnan vanhimpia edustajia, jopa 300 miljoonaa vuotta vanhoja fossiililöytöjä on tavattu. Silloisissa löydöissä siipien kärkiväli oli 70 senttimetriä. Sudenkorentoihin on kansanuskomisissa liitetty jotain pahaa, noita, lohikäärme ja suomen kielessäkin susi.
Ruskohukankorento (Libellula guadrimaculata) on hyvin yleinen Etelä-Suomessa. Lajia voi tavata toukokuusta syyskuuhun, mistä tahansa ojasta tai allikosta. Toukka ei ole kovin tarkka veden laadun suhteen. Se syö pyyntinaamarillaan kaikkea minkä kiinni saa. Pyyntinaamarikin on kauhuelokuvista tuttu. Niillä on suuret verkkosilmät kuten aikuisillakin, joilla on kymmenittäin ”ommatideja”, verkkosilmiä ja muutama vielä niskassa.
Markku Piipponen
