Suutarin kosiomenoja Porslahden kosteikolla

Vuosaaren luonto -palstalla tutustutaan Vuosaaren luontoon.

Suutarit kutupuuhissa Porslahden kosteikon lampareissa. Kuvan lampareelle johtaa halkaisijaltaan vain noin 20-senttinen putki, josta vesi kesällä liruttelee. Ehkä suutarit ovat talvehtineet lampareella.

Suutarit kutupuuhissa Porslahden kosteikon lampareissa. Kuvan lampareelle johtaa halkaisijaltaan vain noin 20-senttinen putki, josta vesi kesällä liruttelee. Ehkä suutarit ovat talvehtineet lampareella.

En tiedä mistä suutari-kala on nimensä saanut, mutta on kuitenkin melko yleinen Vuosaarenkin alueella. Lähinnä runsain Porvarinlahdellä ja Vartiokylänlahdella. Hyvin pienisuomuinen ja limainenkin pohjakala.

Keski-Euroopassa sitä kasvatetaan allaskalana. Suutari sietää ruutanan tavoin vähähappisuutta hyvin. Siellä sitä pidetään jopa herkkukalana. Sehän on makuasia. Olen kyllä syönyt Torpvikenin yli kiloisia suutareita, mutten mausta pitänyt.

Suutari (Tinca tinca) on särkikala. Se ei ole aivan luontainen Suomessa. Kaikki suutarit ovat istutusperäisiä, mutta lisääntyvät hyvin maassamme. Veden lämpötilan pitää olla yli 19 astetta, joten kutu tapahtuu yleensä heinäkuussa. Mätijyviä on jopa 400 000, joten promillen osakin riittää pitämään kannan elinvoimaisena. Luonnontieteet ovat usein pelkkää matematiikkaa.

Savukalana tämä kirkkaan punasilmäinen särkikala on kuulemma maukasta, ruodot ovat suuret helpottaen syömistä. Viihtyisi varmasti myös Kangaslammessakin pienten lampiruutanoiden kanssa. Siellä ei ole ollut luontaista kalastoa lainkaan, koska se on lähdepohjainen.

Suutarin suomut ovat pieniä, joten niistä iänmäärittely on vaikeaa. Otoliiteistä, tasapainoelimistä se käy varmemmin, mutta se on taas ”asiantuntijahommia.”

Markku Piipponen