Piia Kyllönen tarjoaa juttuseuraa vapaaehtoisena ja saa siitä hyvää mieltä

Piia Kyllönen lähti kokeilemaan vapaaehtoistyötä ”takki auki” sen enempää miettimättä. Toistaiseksi kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia.

Piia Kyllönen lähti kokeilemaan vapaaehtoistyötä ”takki auki” sen enempää miettimättä. Toistaiseksi kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia.

Vuosaarelainen Piia Kyllönen on tavannut kuluneena kesänä itseään iäkkäämpää naista parin viikon välein seurakunnan vapaaehtoisena.

– Totta kai alussa kumpikin oli vähän, että kukas sä oot. Pikkuhiljaa luottamus on päässyt syntymään. Sen huomaa siitä, että toinen on kertonut rankkojakin asioita menneisyydestään. Musta on kiva, että mulle pystyy puhumaan. En mä mitään neuvoja anna, meillä on ikäeroa, enkä ole paras ihminen neuvomaan. 

Piia ei koe tapaamisia mitenkään raskaina, vaan ne menevät omalla painollaan. 

– Menemme hänen ehdoillaan. Jos kävellään, niin kysyn mennäänkö pidempi vai lyhyempi lenkki. Tapaamme kerhohuoneella tai joskus käymme jäätelöllä. Hyvää mieltä siitä saan, ja on mukava nähdä. Saa vanhemman ihmisen näkökulmaa moniin asioihin, mutta en kuitenkaan samalla lailla kuin omien vanhempieni kanssa, se on vähän eri juttu.

”Tiedän itsekin, miltä yksinäisyys tuntuu”

Ajatus vapaaehtoistyöstä vanhempien ihmisten parissa on muhinut Piian mielessä pitempään. Viime keväänä ollessaan työttömänä hän siirtyi ajatuksista tekoihin.

– Omat vanhemmat asuvat kaukana pohjoisessa. Ensin mietin, voisinko mennä jonnekin, missä vanhuksia kokoontuu. Olisin myös halunnut auttaa ukrainalaisia, mutta tuohon aikaan se ei vielä onnistunut. Sitten googletin ”vapaaehtoistyö”. Kun sieltä löytyi seurakunnan ilmoitus, jossa haettiin yksinäiselle kaveria, niin se kolahti. Tiedän itsekin, miltä yksinäisyys tuntuu, Piia sanoo.

Prosessi eteni niin, että seurakunnan diakoni haastatteli ensin Piian ja lähti sitten hänen kanssaan tutustumiskäynnille kahvittelemaan tarvitsijan luo. 

– Sitten vaihdoimme numeroita ja allekirjoitin vapaaehtoistyöntekijän kanssa tehtävät paperit.

– Tärkeintä on tarjota juttuseuraa. Jos on vapaaehtoinen kirkon kautta, ei tarvitse olla himouskovainen eikä edes kuulua kirkkoon.

Teksti ja kuva: Outi Jaakkola

Lisätietoa vapaaehtoistyöstä

Millainen homma sopisi sinulle vapaaehtoisena? Katso, millaisia tarpeita löytyy sivulta vapaaehtoistyö.fi

Seurakunnan ystävätoiminnan startti-ilta 13.9. klo 17–19.30. Paikka: Matteuksenkirkon Matteus-sali, Turunlinnantie 3. Tule kuulemaan, mitä seurakunnan ystäväpalvelu tarkoittaa. Mitä vapaaehtoisen on hyvä tietää ja millaisilla periaatteilla toimitaan?

Mukana Itä-Helsingin evankelis-luterilaisten seurakuntien diakoniatyöntekijöitä ja vapaaehtoistyöstä vastaavia. Tarjolla kahvia ja pikkusuolaista. Ilmoittaudu 12.9. mennessä Susanna Inkovaaralle tekstarilla, puh. 050 563 3900.