Loistokultasiipi – ketojen väriläiskä

Vuosaaren luonto -palstalla tutustutaan Vuosaaren luontoon.

Loistokultasiipinaaras pelto-ohdakkeella.

Loistokultasiipinaaras pelto-ohdakkeella.

Yksi loisteliaimmista perhosistamme on loistokultasiipi (Heodes virgaureae). Päiväperhonen lentää loppukesällä, elokuussa kuivilla niityillä ja kedoilla, missä vain kasvaa toukan ravintokasvia ahosuolaheinää. Vuosaaressa loistokultasiipeä näkee yleisesti, varmimmin Vuosaarenhuipulla.

Sukupuolidiformismi on voimakasta, siis sukupuolet eroavat selvästi toisistaan. Perhonen talvehtii munana, siitä myöhäinen lentoaika. Suolaheiniä on useita lajeja – mistähän perhonen osaa löytää ahosuolaheinät? Ehkä hajun perusteella. Lajin erottaminen muista kultasiivistä, keto- ja pikkukultasiivestä, ei tuota ainakaan perhosharrastelijalle vaikeuksia. 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen…

Loistokultasiipikoiras siankärsämöllä.

Loistokultasiipikoiras siankärsämöllä.

Suolaheinät (Rumex-suku) ovat myös ravintoa ihmiselle. Korkean oksaalipitoisuutensa takia sitä käytetään etupäässä salaateissa ja mausteena. Kasvi värjää rinneniityt punertaviksi, ja koska se viihtyy myös happamassa maassa, on se nimitetty vaikeasti poistettavaksi rikkaruohoksi. Lapsena tosin imeskelimme sen lehtiä. 

Monet lievästi myrkylliset kasvit ovat perhostoukkien ravintokasveja, niin kuin nokkonenkin, jolloin lampaat, naudat ja hevoset jättävät ne syömättä.

Markku Piipponen