Helsingin pientalovaltaisilla esikaupunkialueilla suuri osa asukkaista asuu useita vuosia, kun taas monilla kantakaupungin alueista asukkaiden vaihtuvuus on suurta ja vain harva jää alueelle pitkäksi aikaa. Helsingin asuinalueiden väliset erot asukkaiden vaihtuvuudessa ja asumisajoissa kytkeytyvät alueiden elinkaaren vaiheeseen ja asuntokantaan, jotka ohjaavat asukkaiden valikoitumista alueille.
Pitkään asuneiden asukkaiden osuus Helsingin eri alueilla
Asukkaiden vaihtuvuus Helsingissä oli 2010-luvulla erityisen vähäistä Paloheinän, Pirkkolan ja Östersundomin kaltaisilla pientalovaltaisilla asuinalueilla. Näillä alueilla tulomuuttajien osuus alueen asukkaista jäi vuosittain alle kymmeneen prosenttiin. Samaan aikaan niiden asukkaiden osuus, jotka olivat asuneet yhtäjaksoisesti alueellaan vähintään vuosikymmenen, oli kyseisillä alueilla erityisen suuri, yli 50 prosenttia vuonna 2021.
Sen sijaan erityisesti itäisen kantakaupungin asuinalueilla, kuten Torkkelinmäessä, Harjussa ja Alppilassa, asukkaiden vaihtuvuus oli suurta, ja 2010-luvulla yli viidennes alueiden asukkaista vaihtui vuosittain uusiin. Vastaavasti vain alle neljännes alueiden asukkaista vuonna 2021 oli pitkäaikaisia asukkaita. Tulomuuttajien osuus asukkaista oli suuri ja pitkäaikaisten asukkaiden osuus pieni tai olematon myös asuinalueilla, joilla uudisrakentaminen oli 2010-luvulla voimakasta.
Tyypillisesti asuinaluetta vaihdetaan Helsingissä varsin paikallisesti. Monet Helsingin sisäisistä muutoista tapahtuivat esimerkiksi kahden kantakaupungin alueen välillä tai kahden pientalovaltaisen asuinalueen välillä. Lisäksi muutot läntisen Helsingin tai itäisen Helsingin sisällä olivat tyypillisempiä kuin läntisen ja itäisen Helsingin välillä. Myös Espoosta ja Vantaalta Helsinkiin muuttaneet suuntasivat tyypillisesti alueille, jotka sijaitsevat verrattain lähellä heidän edellistä asuinkaupunkiaan.
Vaihtuvuuden taustalla alueiden elinkaaren vaihe, asuntokanta ja asukkaiden valikoituminen
Asuinalueiden väliset erot asukkaiden vaihtuvuudessa ja asumisajoissa liittyvät muun muassa alueiden elinkaaren vaiheeseen ja asuntokantaan. Esimerkiksi alueilla, joilla on voimakasta uudis- tai täydennysrakentamista, ilmenee ensin paljon tulomuuttoa ja vähemmän lähtömuuttoa. Rakentuessaan alueiden asuntokannan ominaisuudet, kuten pien- ja kerrostalojen, omistus- ja vuokra-asuntojen sekä erikokoisten asuntojen määrä alkavat yhä enemmän ohjata alueille ja alueilta muuttavien valikoitumista, ja alueiden tilanne alkaa tältä osin vähitellen muistuttaa rakentamiseltaan vakiintuneempia alueita.
Helsingin kaupungin kaupunkiuudistusalueiksi nimeämillä asuinalueilla – Malminkartanossa, Kannelmäessä, Malmilla, Mellunkylässä ja Meri-Rastilassa – asukkaiden vaihtuvuus ja asumisajat olivat keskimäärin samalla tasolla kuin vastaavilla kerrostalovaltaisilla esikaupunkialueilla. Kaupunkiuudistusalueet poikkesivat vertailualueista kuitenkin sen suhteen, mistä alueille tyypillisimmin muutetaan. Selvimmin tämä oli havaittavissa kantakaupungista muuttaneiden osuudessa, joka oli kaupunkiuudistusalueilla selvästi pienempi kuin vertailualueilla. Tätä voi selittää erityisesti itäisen Helsingin kaupunkiuudistusalueiden sijainti hyvin etäällä kantakaupungista.
Tiedot käyvät ilmi Helsingin kaupunginkanslian tuoreesta tutkimusartikkelista ”Minne jäädään, missä vain käydään? Asukkaiden vaihtuvuus ja asumisajat Helsingin asuinalueilla”.
