Rastilassa Isonmastontien varteen on kasvatettu niittyä.
Kaupunkialueiden pihanurmikot ajetaan yleensä lyhyiksi ja kukkaistutukset kasvatetaan järjestelmällisesti omiin paikkoihinsa. Maatalouden rakennemuutoksen myötä ketoja ja laidunniittyjä on muutenkin harvassa, mikä supistaa luonnon monimuotoisuutta ja heikentää pölyttäjien elinoloja.
Yksi helppo tapa luontokadon hidastamiseen ja maapallolle elintärkeiden pölyttäjien elinolojen monipuolistamiseen on perustaa pihoille niittyjä. Esimerkki pihaniitystä löytyy Rastilan Isonmastontieltä, jossa erään taloyhtiön tienvarressa kasvaa värikäs niitty eri kasvilajeineen.
– Pihaniityt ovat erinomainen tapa vaalia lähiluonnon monimuotoisuutta ja houkutella esimerkiksi pölyttäjiä pihapiiriin. Erilaiset perinnebiotoopit eli kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet ovat uhanalaisia ja erittäin lajirikkaita. Niiden ylläpito vaatii laidunnusta ja niittoa, WWF Suomen suojeluasiantuntija Eeva-Liisa Korpela kertoo.
Niityn voi perustaa pienellekin alueelle
Erilaiset ohdakkeet ovat näyttäviä ja pölyttäjäystävällisiä. Kuva: Unsplash / Erda Estremera
Niityn voi perustaa vaikkapa pihan kivikkoiselle tai hoitamattomalle alueelle. Sen ei tarvitse olla pinta-alaltaan suuri, jo pienestä pihamaan villinurkasta hyötyvät monet eliölajit. Eikä uuden niityn tieltä tarvitse poistaa jo esiintyvää luonnonkasvillisuutta, vaan uuden niityn voi antaa täydentää olemassa olevaa kasvillisuutta.
Niityn perustamista varten on olemassa valmiita, kotimaisia siemensekoituksia, joita kannattaa suosia, sillä kotimaiset lajikkeet kestävät todennäköisesti paremmin vallitsevia kasvuolosuhteita kuin ulkomaiset. Ennen siementen ostamista kannattaa maaperää hieman tutkia ja miettiä, millaiset kasvit voisivat menestyä siinä. Jos alue on hyvin aurinkoisella ja paahteisella hiekkamaalla, siihen sopivat ketokasvit. Ja jos maaperä on rehevämpi, siihen sopivat tuoreen tai kostean niityn siemenet.
– Avoimena pidettävältä niityltä kannattaa poistaa puiden ja pensaiden taimet heti, jos sellaisia ilmaantuu. Lisäksi vieraslajit, kuten jättipalsami ja kanadanpiisku, tulee aina poistaa, Eeva-Liisa Korpela neuvoo.
Vaikka niityillä ei pörräisikään suuria hyönteisiä, kuten kookkaita päiväperhosia, lisäävät ne luonnon monimuotoisuutta merkittävästi. Muun muassa monet erakkomehiläiset ovat hyvin pieniä ja huomaamattomia.
Nurmikolle, katolle tai parvekkeelle
Perinnelajikkeet ovat useimmiten pölyttäjäystävällisimpiä ja kestävimpiä vaihtoehtoja. Kuva: Freepik / freepic.diller
Myös nurmikon voi periaatteessa muuttaa kukkaniityksi ilman, että maata muokataan liiemmin. Tällöin nurmea niitetään pari kertaa kesässä ja niittojäte kerätään pois. Kun maa köyhtyy pikkuhiljaa, heinäkasvit alkavat huveta kukkasien tieltä. Tällä menetelmällä niityn kehittymisessä kestää muutamia vuosia. Parhaiten menetelmä toimii kuivalla ja vähäravinteisella maalla.
– Niityn hoito vie vähemmän aikaa kuin jatkuva nurmikon leikkaaminen. Niityn ylläpidossa työtä aiheuttaa lähinnä siementen kylvö, jos perustetaan niin sanottu uusniitty, hoitona niitto, mahdollisten vieraslajien poisto ja niitoksen poisharavointi, Eeva-Liisa Korpela luettelee.
Niityn voi perustaa myös katolle tai parvekkeelle. Paahteisilla katoilla menestyy esimerkiksi maksaruoho. Myös parvekkeilla pärjäävät paremmin paahteisen maan niittykukat.
Niityn perustamisen voi tehdä syksyllä tai keväällä, tärkeintä on huolehtia riittävästä aluskosteudesta. Kylväminen kannattaa tehdä poutasäällä.
– Niittoa ja vieraslajien torjuntaa voi tehdä vielä syyskuussakin. Niiton yhteydessä niitoksen poiskeruu on aina tärkeää, koska ideana on vähitellen köyhdyttää maaperää monilajiselle niittykasvillisuudelle sopivaksi, suojeluasiantuntija Eeva-Liisa Korpela opastaa.
WWF:n Ala villiksi -kampanjassa kannustetaan ihmisiä antamaan luonnolle tilaa kotipihoillaan, mökkipihoillaan ja parvekkeillaan ja ilmoittamaan nämä villiinnytetyt neliömetrit laskuriin. Lisätietoa kampanjasta ja niittyjen perustamisesta löytyy osoitteesta alavilliksi.fi Pätevää tietoa niittyjen perustamisesta ja hoidosta löytyy myös esimerkiksi osoitteesta niittysiemen.fi/niittyohjeet/
Teksti: Antti Honkanen
