Viimeaikoina erityisen huomion kohteeksi on joutunut Uutelan luonnonsuojelualue. Erityisesti luontopolulla liikkuvien käyttäytyminen, joka ei ole kohdannut kaikkien kulkijoiden odotuksia.
Vuosaari-lehden Lukijalta-palstalla on puhuttu häiritsevästä – jopa vaaratilanteita aiheuttavasta tavasta pyöräillä. Välillä vauhti on ollut liian kovaa luontopoluille sopivaksi.
Me alueella ulkoilevat olemme tietoisia siitä, että kapealla polulla liikkuu ikääntyneitä kanssaihmisiämme, joiden kuulo työn tai iän aiheuttamana ei enää vastaa sitä Mambon ja Tiikerihain aikaa. He eivät kuule takaa tulevaa, ääneltään hiljaista polkupyörällä lähestyvää liikkujaa. Lisäksi siellä liikkuu nykyisten kokeneiden ja vauhdikkaiden pyöräilijöiden joukossa 4–6-vuotiaita aloittelijoita, joiden turvallisuudesta on myös kyse.
Sanonta: ”paha kello kuuluu kauas” lienee tuttu monelle meistä. Tätä kirjallista tuotetta ei pidä kuitenkaan käsittää edellä mainitunlaiseksi kelloksi. Useissa polkupyörissä on kello, tai se voidaan hankkia siihen jälkiasennuksena, ja sitä soittamalla voidaan ilmaista edellä eteneville jalankulkijoille lähestymisestä. Sitä jalankulkija ei tulkitse provokaatioksi vaan jalankulkijan huomioimiseksi. Olen ottanut tavaksi Uutelan alueella liikkuessani kiittää jokaista kelloa soittanutta polkupyöräilijää turvallisuuteni huomioimisesta – ja saanut iloisen käden heilautuksen vastineeksi. Otetaan tavaksi – puolin ja toisin – niin eiköhän kaikki suju kuin Strömsössä.
Ajoneuvoasetuksessakin todettaan: ”Polkupyörässä tulee olla äänimerkinantolaite ajoneuvolain 25 §:n perusteella, mutta laitteen tekniikkaa ei ole rajoitettu. Perinteisen soittokellon vaihtoehtoja ovat esimerkiksi torvet.
Muita väistämisvelvollisuuteen liittyviä pyöräilijän kannalta huomionarvoisia seikkoja ovat:
– Pyöräilijä väistää aina jalankulkijoita, liikuttiin sitten ajoradalla (pientareella) tai pyörätiellä.”
Hyvää kevättä toivottaen ja muistetaan se suositeltu fyysinen välimatka!
Uutelassa kulkeva Upi
