Vuosaaren luonto -palstalla tutustutaan Vuosaaren luontoon.
Herukkaperhonen tammen mahlalla. Koivut ja pajut tuottavat myös talvivaurioista johtuvaa mahlan vuotamista perhosten ja muittenkin ötököitten ravinnoksi.
Tänä vuonna ensimmäinen lentävä päiväperhonen oli herukkaperhonen, sellainen hieman nokkosperhosta pienempi ja oranssin kirjava siipien yläpinnaltaan. Satunnaisesti on niitä tavattu jo maaliskuun puolella.
Mistä ne saavat ravintoa ja missä ne nukkuvat pakkasöinä? Ensimmäiset pajut ja muun muassa. leskenlehdet antavat tarvittavan ravinnon herukkaperhosille. Öisin, samoin kuin koko talven ”nukkuneet” perhoset heräävät horroksestaan auringon lämmittäessä niitä. Kyseiset perhoset ovat syntyneet viime kesänä, heinä–elokuussa ja talvehtineet meden tuottaman alkoholin turvin talven yli. Joidenkin perhosten lento tosin näyttää aika epävakaan hoippuvalta, mutten silti usko alkoholilla olevan osuutta asiaan. Enkä ole koskaan tietääkseni nähnyt humalaista ruutanaa, nehän talvehtivat rutakoissaan esimerkiksi Kangaslammella saman kaavan mukaan.
Lentävä tyttöperhonen, joka ei ole päiväperhonen, vaan mittariperhonen, oli ensimmäinen myös hieman nokkosperhosta muistuttava pikku lepattelija tänä vuonna. Herukka-, vadelma- tai liuskeperhonen (Polygonia c-album), miksikä sitä suomenkielisesti kutsutaankin, on saanut on saanut virallisen nimensä alasiiven valkoisesta c-kuviosta tummalla pohjalla. Lajia tavataan Oulun korkeudelle saakka, muttei ole aivan niin yleinen kuin nokkosperhonen.
Nimensä moni perhoslaji saa nimenomaan toukan ravintokasvin mukaan. Herukkaperhosen toukilla on useita ravintokasviksi kelpaavia kasveja, nokkonen, herukat, taikinanmarjat ja vadelmat muun muassa. Pieni puska kauniita nokkosia on aina paikallaan, niin ihmisille kuin perhosillekin, ja niitähän onneksi riittää. Jotkut perhosen toukat ovat vain yhden kasvin hyödyntäjiä, joten perhosten suojelu on ravintokasvin ja yleensäkin biotoopin, elinympäristön suojelua. Enemmänkin voisi voimakkaammin suojella ihmisen ja karjan luomia biotooppeja. Se olisi kukkaniittyineen ja kaikkineen niin ihmisen kuin perhosenkin ilo.
Teksti ja kuva: Markku Piipponen
