Vuosaaren luonto -palstalla tutustutaan Vuosaaren luontoon.
Silkkiuikku peruspuvussaan. Höyhenten hieman kuluessa paljastuu keväällä väriloisto, jonka me yleensä näemme. Selvimmin erilaiset lokkien ikä-, kesä- ja talvipuvut ovat nähtävissä Kauppatorilla, toki myös Vuosaaressa.
Kaikilla linnuilla, myös pingviineillä on sulkasato. Varpuslinnuilla se on yleensä kerran vuodessa täydellisenä, mutta Saharan ylittäjillä jopa muuttomatkalla, ensin Välimerellä ja toinen talvehtimisalueella.
Silkkiuikut, joutsenet, hanhet ja sorsat ovat lähes lentokyvyttömiä parisen viikkoa. Silkkiuikku on yleensäkin enemmän vedessä kuin ilmassa saalistaessaan pikkukaloja ja joskus ihan reilun onkikalan kokoisia. Kurkku venyy ihmeen suureksi linnun niellessä saalistaan, josta se saa ruotoina höyhenten ja sulkien vaihtamiseen tarvittavaa keratiinia, samaa ainetta kuin ihmisen kynnet ja hiukset. Siemensyöjälinnut vaihtavat ruokavalion eläinperäiseen sulkimisen ajaksi.
Kuvan silkkiuikku on ns. peruspuvussa aloittaessaan muuttomatkaansa Pohjanmerelle ja Atlantille, osittain Väli- ja Mustallemerelle. Lento on suoviivaisen nopeaa kuikkien tapaan. Sen jalat sijaitsevat takana, joten käveleminen on ”pingviinimäistä” taaperrusta. Sukeltaminen käy sitäkin jouheammin. Vuosaaressa tavattiin viikolla 47 silkkiuikkuja ja harvinainen pikku-uikku.
Pesä on ns. kellupesä, joka nousee ja laskee vedenpinnan korkeuden mukaan. Vedenpinnan korkeusvaihtelut voivat olla lähes kaksi metriä lähinnä tuulen suunnasta johtuen ja keväällä sulamisvesistäkin johtuen.
Silkkiuikkujen (Podiceps cristatus) keväinen soidintanssi, ”pingviinitanssi” on näyttävää katseltavaa lintujen kävellessä veden päällä. Hormonaaliset toiminnat kehossa saavat aikaan töyhtöjen ja lisähöyhenten kasvun.
Vuosaaressa pesii ainakin viisi paria silkkiuikkuja vuosittain. Pesä on aina lähellä rantaviivaa, joten varovasti lintuja pääsee hyvin seuraamaan läheltä. Pesimäaikana lintuja ei kuitenkaan saa hätistää pesältään. Koiranulkoiluttajat ovat varsinainen riesa monelle pesivälle linnulle. Koirat pitäisi pitää kytkettynä, mutta onhan lemmikillä paljon hauskempaa telmiä vapaana. Kerran ystäväni beagle säikähti kovasti Kallvikinharjun tyvessä kyhmyjoutsenisän hyökätessä sähisemällä koiran kimppuun. Koira tärisi vielä monta tuntia tapauksen jälkeen, eikä se suostunut myöhemminkään menemään ulos samassa paikassa. Siellä pesii lukematon määrä pienempiäkin lintuja. Koirat ovat vähän monimutkainen juttu pesiville linnuille.
Teksti ja kuva: Markku Piipponen
