Kenraaliluutnantti Heikki Koskelo in memoriam

Heikki Koskelo 12.12.1935–9.11.2020. Kuva: Kari Martiala

Heikki Koskelo 12.12.1935–9.11.2020. Kuva: Kari Martiala

Heikki Koskelo kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta 1955 ja lähti sitten suoraan sotilasuralle, joka oli menestyvälle sotilaalle erittäin mittava ja suoraviivainen.

Varusmiespalvelus 1956 (6. Pr) ja RUK 1956 (kurssi 90), vänrikki 1956. Kadettikoulu 1957–1959 (kurssi 43), luutnantti 1959. Laskuvarjojääkäri- ja yliupseerikurssi  1961. Kapteenikurssi 1963, yliluutnantti 1963, kapteeni 1965. Sotakorkeakoulu 1969, majuri 1971, yleisesikuntaupseeri, everstiluutnantti 1976. Kenraalimajuri 1988. Kenraaliluutnantti 1993, evp 1996.

Heikin tehtävät puolustusvoimissa olivat hyvin monipuolisia ja kuten maavoimien upseerille kuuluukin, muuttoja niiden mukana eri puolille Suomea oli useita.

Hän oli kouluttajana ja komppanian päällikkönä RUK:ssa Haminassa, aliupseerikoulun johtajana Uudenmaan Rakuunapataljoonassa, Suomen YK-sotilaspataljoonassa Kyproksella, opetusupseerina sotakorkeakoulussa, komentajana Uudenmaan jääkäripataljoonassa, esikuntapäällikkönä Karjalan prikaatissa, pääesikunnan jalkaväkitoimiston päällikkönä, Kainuun prikaatin komentajana Kajaanissa, pääesikunnan komentotoimiston päällikkönä, Kaakkois-Suomen sotilasläänin komentajana sekä viimeisenä tehtävänään Heikki toimi Itäisen maanpuolustusalueen komentajana.

Heikki toimi myös useissa alansa järjestöissä. Tärkeä oli varsinkin Salpa-linjan perinneyhdistys, jossa hän toimi aktiivisesti sekä puheenjohtajana että hallituksen jäsenenä aina syksyyn 2020 asti.

Vuosaaren Rotaryklubin perustaja- ja kunniajäsen

Veli Heikki oli todellinen rotari, isolla R:llä. Hän oli Vuosaaren Rotaryklubin perustajajäsen ja kutsuttiin myöhemmin myös klubin kunniajäseneksi. Heikki kertoi usein puheissaan että upseerille, joka joutuu muuttamaan vieraalle paikkakunnalle, paras tapa tutustua uusiin ihmisiin ja paikkakuntaan on liittyä paikalliseen rotaryklubiin. Ensimmäinen klubi, johon hän liittyi, oli Kajaanin rk 1982–1984. Sitten seurasi Vuosaaren Rotaryklubin perustajajäsenyys 1985–1990, Kouvolan rk 1991–1992, Mikkelin rk 1993–1995 ja sitten takaisin Helsinkiin ja Vuosaareen 1995–2020.

Muistamme Heikin lukuisat Suomen historiaan liittyvät mielenkiintoiset esitelmät klubimme viikkokokouksissa. Jäämme erityisesti kaipaamaan Heikin joka vuosi joulukuun alun kokouksessa itsenäisyyspäivän tuntumassa pitämiä esitelmiä.

Heikki jakoi elämänsä kolmeen kauteen: nuoruus 20 vuotta, työelämä 40 vuotta ja vapaat harrastukset vuodesta 1995.

Nuoruuden ja Jyväskylän kouluvuosien jälkeen eteneminen oli määrätietoista ja hänen kokonaisvaltainen ja suuria kokonaisuuksia hahmottava näkemyksensä ohjasi sekä upseeriuraa että siviilielämää.

Komppanianpäällikkönä Nikosiassa hän toimi myös nuorten alaistensa kunnioitettuna isoveljenä ja silloin luodut toveruudet säilyivät aina eläkepäiviin asti. Heikki loi helposti ystävyyksiä ja oli hyvä keskustelija sekä yhteistyökumppani, hän loi hyvät yhteistyösuhteet kulloisenkin toimialueensa siviilihallintoon. Strategina hänen osuutensa alueellisen maanpuolustuksen organisaatioiden uusjakoon oli ratkaiseva, ja viimeisenä toimipaikkanaan hänellä oli kolmesta alueesta ehkä tärkeimmän johtaminen.

Heikki paneutui syvällisesti Suomen ja samalla koko pohjoisen Euroopan sotahistoriaan, kertoi niistä lukuisissa puheissaan ja esitelmissään eikä kaihtanut ottamasta kantaa myöskään aiheisiin, joista vaiettiin, kuten jatkosodan viime vaiheiden suurtappioiden syihin. Hän oli suosittu ja kysytty puhuja lukuisissa organisaatioissa.

Sotahistoriaa, golfia ja rotareita

Sotahistorian ohella Heikin harrastuksiin kuului aktiivinen rotarytoiminta. Kajaanin rotaryklubin jälkeen Vuosaareen tultuaan hän oli yksi vasta perustetun klubin viidestä kokeneesta rotarista ja siten klubin hengen ja toimintatapojen rakentamisessa avainasemassa. Hän korosti erityisesti klubin sisäisen hengen ja veljeyden merkitystä ja suhtautui kriittisesti amerikkalaisen kaupallisuuden rotarytoimintaan soluttautumiseen. Monet jo myöhemmin klubiin tulleet ovat pitäneet tätä eräänä klubimme tärkeimmistä piirteistä. Vuosittaisessa itsenäisyyspäivän kokouspuheessaan hän sitoi yhteen kansainvälisen ja kansallisen turvallisuuskehityksen, maanpuolustushengen korostamisen ja rotarien tehtävän tässä kaikessa.

Mikkelissä vuonna 1993 oman esikuntapäällikön aloitteesta alkanut golf, lukuisat yhdistykset sekä rakas kesäpaikka Puumalassa täyttivät elämän kolmannen jakson toiminnan. Puumalan lukuisat hyllyt olivat täynnä taitavan golfarin palkintoja, hän oli myös Vuosaaren golfklubin moninkertainen golfmestari.

Teksti: Kari Martiala ja Pentti Mälkki / Vuosaaren Rotaryklubi