Tero Sompin mielestä parasta kirjailijan työssä on vapaus päättää, mitä kertoo ja mitä tarinassa tapahtuu sekä vapaus tehdä työtä missä ja milloin vain. – Haluaisin kehittyä henkilökuvauksessa, pystyä kuvaamaan entistä paremmin erilaisia luonteita. Jokaisessa ihmisessä on kuitenkin niin valtavasti erilaisia puolia, entinen vuosaarelainen kertoo. Kuva: Tero Somppi
Kirjailija Tero Sompin, 49, neljästoista kirja, huhtikuussa 2021 ilmestynyt rikosromaani Kaapattu jatkaa Aurinkolahdessa asuvan rikospoliisi Mikko Vuoren seikkailuja. Tero Sompin perhe muutti Vuosaaren Neitsytsaarentielle hänen ollessaan 3-vuotias. Yhteensä Somppi asui Vuosaaressa 23 vuotta, viimeisimpänä Leikosaarentiellä, joten Vuosaari ja Itä-Helsinki on ollut helppo ottaa tapahtumapaikoiksi kirjoihin.
– Kirjoitin jo tosi nuorena, koulun ainevihot täyttyivät aina kannesta kanteen. Lännentarinoita ja agenttiseikkailuja kirjoitin noin 12-vuotiaana. Oli luonnollista sijoittaa useimpien kirjojen päähenkilö asumaan ja liikkumaan tuttuihin maisemiin, Puolustusvoimissa turvallisuuspuolella sekä Hartwall Arenalla järjestyksenvalvojana työskentelevä Somppi miettii.
Vuosaaren luonto viehättää
Somppi kertoo viihtyneensä nuorena Vuosaaren merenrannoilla ja leikkineensä muun muassa Pohjoisen ostoskeskuksen Kangaslammella monet leikit. Hän kävi päiväkodin Meritähdessä, ala-asteen sekä Heteniityntiellä että Punakiventiellä ja yläasteen sekä lukion Koukkusaarentiellä.
– Vuosaari oli mahtava kasvupaikka, siellä oli helppo harrastaa liikuntaa, mennä kalaan, pyöräillä ja liikkua luonnossa, Somppi muistelee.
Sompin mieleen on Vuosaaren luonnonläheisyys: luonto ja meri on kaikkialla lähellä ja läsnä. Luonto liittyy myös yhteen hänen hauskaan nuoruusmuistoonsa.
– Kun olimme kaverien kanssa puistikossa viettämässä iltaa nykyisen Lidlin lähellä, niin iso hirvi käveli ohi keskellä asutusta. Silloin mietittiin hetken aikaa, että mitähän meidän pulloissa oikein oli juomana, Somppi nauraa.
Vaimonsa ja lastensa kanssa nykyään Pohjois-Helsingissä asuva Somppi vierailee yhä usein Vuosaaressa, sillä hänen perhettään ja ystäviään asuu kaupunginosassa. Turvallisuusalan läpensä tuntevaa miestä huolestuttaa lapsuuden lähiön rakentamispaineet, häntä ihmetyttää erityisesti vanhan puolen täydennysrakentaminen, joka vähentää paikan tunnusomaista väljyyttä. Sompin mielestä Helsinki mahtuisi laajenemaan mieluummin kuin tiivistämällä nykyistä.
Turvallisuusalalta tietoa ja kontakteja
Jos Sompin kirjoissa liikutaan usein vanhoissa kotimaisemissa, on hän myös käyttänyt teoksissaan hyväkseen turvallisuusalan päivätöidensä tietotaitoa sekä kontakteja alan eri ammattilaisiin.
– Esimerkiksi Tuomion konsertti -kirjassa terroristit valtaavat areenan. Jos on tarvinnut apua vaikka lentokohtaukseen, niin on löytynyt tuttu hävittäjälentäjä kertomaan asiasta. Työn puolesta ymmärtää myös, miten viranomaisyhteistyö toimii, kuten Viimeinen linja -kirjassa, jossa Helsingissä tehdään bioterrori-isku, Somppi luettelee.
Somppi sanoo suurimmaksi saavutuksekseen kirjailijana sen, että on hän löytänyt tarinoilleen ja kertomuksilleen kanavan ja vakiintuneen lukijakunnan, jotka kyselevät kirjoille aina jatkoa.
– Myös se tuntui erityisen hyvältä, kun Puolustusvoimien biouhkien osaamiskeskuksen johtaja piti Viimeistä linjaa niin uskottavana ja hyvin kirjoitettuna, että pitää sitä lääkäreilleen pakollisena luettavana, Somppi mainitsee.
Tero Somppi: Kaapattu.
Kustantaja: Myllylahti.
Sivumäärä: 332.
Vauhdikkaita käänteitä, uskottavaa tutkintaa
Tero Somppi käyttää paljon aikaa romaaniensa pohjustukseen, niitä voisi kuvailla Jarkko Sipilän ja Max Seeckin miksauksiksi: vauhdikkaita, usein kansainvälisiä juonenkäänteitä tasapainoittaa uskottava poliisitutkinnan kuvaus. Myllylahden kustantamassa Kaapatussa Vuosaaressa asuva rikospoliisi Mikko Vuori kaapataan, ja tapahtumat lähtevät vyörymään Vuosaaresta eri puolille maapalloa. Vuoren kollegat käyvät taistelua aikaa vastaan, kun he yrittävät löytää työtoveriaan sekä tämän kaappaajaa. Tutkinnan edetessä alkaa puhtoisena pidetyn Vuoren menneisyydestä paljastua asioita, joiden piti olla haudattu.
Vapaa-ajallaan monipuolisesti erilaista liikuntaa, matkustelua ja rockkonserteissa käymistä harrastava Tero Somppi haaveilee, että pääsisi taas reissaamaan. Vaikka korona on vähentänyt menemisiä vapaa-ajalla, ei Somppi ole huomannut, että kirjoittamiseen olisi jäänyt yhtään enempää aikaa.
– Tuntuu, että johonkin se aika vain aina katoaa ja kiire tuntuu olevan vakio. Yhtään enempää kuin ennen koronaa en ole kirjoittanut, mutta jostain se aika aina löytyy deadlinen lähestyessä, hän ihmettelee.
Seuraava kirja jo tekeillä
Sompin seuraavakin teos on jo tekeillä, ja sillä on ajankohtainen aihe.
– Seuraava kirja on alkutekijöissään, mutta hyvässä vauhdissa. Siinä paneudutaan ajankohtaiseen ja uutisissa paljon olleeseen jengiytymisilmiöön sekä katuväkivaltaan, hän paljastaa.
Itä-Helsinkiä suurena osana itseään pitävää Somppia ei ehkä enää saada takaisin vuosaarelaiseksi, mutta kaupunginosa saatetaan jatkossa nähdä yhä yhtenä tapahtumapaikkana hänen kirjoissaan.
– Vuosaari on mahtava paikka, jossa oli hienoa asua, viettää lapsuus ja kasvaa aikuiseksi. Meren ja luonnon läheisyyttä ei aina välttämättä osaa arvostaa, kun ne ovat itsestäänselvyyksinä silmien edessä, mutta siellä ne kaikki olivat käden ulottuvilla. Nykyään sieltä löytyvät myös kaikki palvelut kattavasti. Ylpeänä ajattelen, miten Vuosaari olisi jo itsessään melko korkealla väkiluvultaan Suomen suurimpien kaupunkien joukossa, Tero Somppi pohtii.
Haastattelu: Antti Honkanen
