Vuosaaren luonto -palstalla tutustutaan Vuosaaren luontoon.
Merinätkelmä.
Outo ilmestys hiekkaisella dyynillä. Luulisi melkein olevansa tropiikin lämmössä. Onhan sitä toki lämmintä Kallvikin harjullakin.
Merinätkelmä (Lathyrus japanicus) on levittäytynyt pitkin Suomen- ja Pohjanlahden rannikoita, missä vain on sopivaa hietikkoa rantamilla. Laji sitoo dyynien hiekkamaata tehokkaasti. Juurakot ulottuvat metrinkin syvyyteen, maanpäällinen varsi on noin 50 sentin korkuinen.
Kaikki maamme seitsemän nätkelmälajia ovat koreita, vaikkakin kasvavat erilaisissa biotoopeissa. Merinätkelmä kasvaa ehkä myös Japanissa, ainakin nimestä päätellen. Japanilaisessa puutarhassahan on paljon hiekkaa, kiveä ja vettä.
Hernekasvina myös herneet paloissa ovat suuria ja kovia, en ole tehnyt nätkelmäkeittoa niistä, mutta niitä on käytetty hätäravintona pulavuosina, vaikkakin herneet ovat käsittelemättöminä hieman myrkyllisiä. Niin ovat monet sienetkin.
Itse Linne antoi nimen täkäläiselle alalajille ssp. maritimus. Jääkausi on muokannut kasvupaikat merinätkelmälle. Kallahden harjukin on hiljalleen merestä nouseva soraharju vuosisatojen kuluessa.
Kasvi on uhanalainen, eikä sitä saa poimia tai siirtää uusille kasvupaikoille. Ehkä se kasvaa vielä tuhannen vuoden kuluttuakin siirtyen hiljalleen maannousemaa myöten.
Merinätkelmä on yleisimmillään Perämerellä ja Suomenlahden perukoilla, siitä huolimatta voisin nimittää sen Vuosaaren nimikkokasviksi.
Jättäkäämme se kuitenkin poimimatta ja ulkoilijoiden silmäniloksi kasvupaikalleen.
Markku Piipponen
