Kolumni: Kuka ottaa kopin lapsistamme?

Poliisi tiedotti 17.8.2023, että nuorten epäillyksi tekemät ryöstöt ovat lisääntyneet alkuvuodesta lähes 40 prosentilla ja pahoinpitelyrikokset noin neljänneksellä viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Alaikäisten rikosepäilyjen määrä on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2015. Nuorten vakava rikollisuus linkittyy myös osin katujengeihin. Osa nuorista voi entistäkin huonommin, on vaarassa syrjäytyä ja ajautua rikolliselle polulle.

Myös vuosaarelaisia nuoria on ollut mukana rikollisryhmiin luettavassa toiminnassa, siitä esimerkkinä toimivat viime aikojen katujengeihin liittyvät vangitsemiset ja tuomiot. Enää ei ole harvinaista, että parikymppiset nuoret ampuvat kilpailevan ryhmän jäseniä asutuksen keskellä tai että puukotuksia ja törkeitä pahoinpiteilyitä kuvataan jopa somen livelähetyksiin.

Viranomaiset ovat perustaneet moniammatillisia ryhmiä estääkseen nuorten putoamisen rikolliselle tielle, ja katujengiläisille on annettu kovia tuomiota rikollisryhmien nimissä tehdyistä rötöksistä. Mutta siinä vaiheessa, kun sosiaalitoimi, poliisi tai oikeuslaitos puuttuvat nuoren elämään, ollaan usein myöhässä. Tärkein ennalta ehkäisevä työ tehdään jokaisen lapsen kotona.

Harmillisen moni aikuisista on ulkoistanut lastensa kasvattamisen älypuhelimelle, Playstationille, naapurustolle, päiväkotiin tai kouluun. Lapsena koettu perheväkivalta ja turvattomuus altistavat väkivaltaiseen käyttäytymiseen myöhemmin elämässä. Koronapandemian ajan etäopetukset ja harrastamisten pakkotauot tekivät lasten sosiaalisille suhteille ja aivoille varmasti suurta hallaa.

Keskusrikospoliisin vuonna 2022 tekemän analyysin mukaan ulkomaalaistaustaisten nuorten rikostaso on selvästi korkeampi kuin suomalaistaustaisilla nuorilla. Uskoakseni  moni ulkomaalaistaustainen nuori kokee ristiriitaa identiteetistään, kun koulussa kohdellaan suomalaisena, kadulla kuulee rasistien tervemenoa kotimaahan -haukut ja kotona saatetaan kasvattaa tarkasti vanhempien kotimaan kulttuurin mukaisesti. Kuuluu moneen yhteisöön, muttei koe kuuluvansa kunnolla minnekään.

Meillä vanhemmilla on vastuu kasvattaa lapsistamme turvallisessa ympäristössä antirasisteja ja Suomen lakeja noudattavia tulevaisuuden toivoja. Mahdollisuus hyvään elämään kasvaa, kun lapsella on turvallinen koti sekä lapsuus, rajoja ja rakkautta. Jos nämä puuttuvat, saattaa hän hakea yhteenkuuluvuuden tunnetta, turvaa ja arvostusta päihdeporukoista, rikoksista ja katujengeistä, jotka mielellään värväävät pudokkaita jäsenikseen.

Vuosaari on tulevaisuuden Suomi, kuten Puistopolun peruskoulun rehtori Pertti Tossavainen on osuvasti todennut. Kaupunginosamme yksi vahvuus on sen monimuotoisuus: tulo-, koulutus- ja kulttuurieroista riippumatta täällä voi viihtyä Aurinkolahden urbaanissa vilinässä, siirtyä sieltä Mustavuoren rauhallisen ikimetsän kautta vaikkapa Kartanolle pelaamaan jalkapalloa joukkueeseen, jonka riveissä viilettää kuuden eri maan kansalaisia. Olen havainnut, kuinka merkittäviä kasvatus- ja integrointivälineitä harrastukset ovat. Onneksi Vuosaaressa voi harrastaa lähes rajattomasti eri asioita. Saarellamme on supervoimia, jotka oikein kanavoituna tekevät siitä paremman asuinpaikan ja kasvattavat jo 1960-luvulta tunnettua me-henkeä.

Moni sanoo, että Vuosaari on kuin oma kaupunkinsa. Niin se onkin lähes 40000 asukkaallaan. Helsingin kaupungin tilastojen mukaan peruskouluikäisiä eli 7–15-vuotiaita oli vuodenvaihteessa 2021/2022 Helsingissä lukumääräisesti eniten Vuosaaren, Mellunkylän ja Malmin peruspiireissä. Vinhasti kasvanut ja kasvava asukasmäärä tuo myös haasteensa, varsinkin jos palvelut tulevat vuositolkulla väestömäärän kehittymisen perässä.

Tulen surulliseksi katsellessani ”ihmisen mittakaavassa” rakennettujen pilvenpiirtäjien keskellä nököttävää leikkipaikkaa. Pieni hiekkalaatikko ja kiipeilyteline satojen lasten yhteisellä pihalla. Kaupunginosamme sisään on rakennettu tornitalokaupunki, jossa on pääosin vuokra-asuntoja betonin puristuksissa. Onko kukaan miettinyt, mihin Vuosaaressa voitaisiin rakentaa seuraava nuorisotalo? Pitääkö odottaa seuraavat kymmenen vuotta, jotta katujengejä on triplasti verrattuna tähän päivään?

Antti Honkanen
Kolumnin kirjoittaja on Vuosaari-lehden päätoimittaja, syntyperäinen vuosaarelainen ja kahden lapsen isä.