Matti Kanerva on asunut puolisonsa Airan kanssa 60 vuotta samassa osoitteessa Lokkisaarentiellä.
Vain pari kuukautta ennen Vuosaari-lehden ilmestymisen alkamista Vuosaareen muutti myös Matti Kanerva perheineen. Kysyimme häneltä, millainen asuinpaikka Vuosaari tuolloin syksyllä 1965 oli.
– Minä, puolisoni Aira ja kaksi alle kouluikäistä poikaamme muutimme Etelä-Haagasta kerrostalon vuokra-asunnosta vastavalmistuneeseen rivitaloon silloiseen Helsingin maalaiskuntaan Lokkisaarentielle elokuussa 1965. Tavoitteena oli meidän ja pankin yhdessä omistama oma koti ja lisää asumistilaa. Asuntosäästäjät ry:n avulla se onnistui, Matti Kanerva muistelee.
– Varmaan elämä oli täynnä uteliasta odotusta. Olimme jo edeltävänä talvena käyneet tutustumassa työmaahan ja tiesimme ympäristönkin olevan myllerryksen ja muutosten kohteena.
Ostarilta sai lähes kaiken
Vuonna 1965 valmistunut Pohjoinen ostoskeskus oli alueen vireä liikekeskus. Kangaslampi näytti tuolloin siivottomalta. Nyt ostaria suunnitellaan purettavaksi ja lampea puistoineen kunnostetaan.
– Lähin kauppa oli Mustosen K-kauppa Haapasaarentiellä. Kangaslammen viereen tuli melko varhaisessa vaiheessa ostoskeskus ja varsin monipuoliset palvelut: ruokakauppa, pankki, posti, urheiluliike, sekatavarakauppa ja niin edelleen. Ihan oman kodin naapuriin
Lokkisaarentien varrelle kaavoittaja oli merkinnyt jossain vaiheessa pienen tontin lähikaupalle. Vastaavanlaisia kaavamerkintöjä tehtiin muuallekin Vuosaareen, mutta eipä niille kauppaa tai kapakkaa tainnut kukaan perustaa. Ainakin tuo Lokkisaarentien tontti jäi reserviin kunnes siihen vuosikymmeniä myöhemmin ilmestyi neljän asunnon rivitalo, Kanerva kertoo.
Koulutilat eivät riittäneet
Kanerva sanoo, että koulujen kohdalla nopea väestön kasvu ylitti tarjolla olevan kapasiteetin.
– Kun vanhin poikamme aloitti Heteniityn koulussa 1960-luvun loppupuolella, turvauduttiin vuorolukuun. Kaksi vuotta myöhemmin toista poikaa varten kaupunki toi luokkahuoneiksi parakkeja Punakiventien varrelle. Vuosaaressa syntyneestä kolmannesta pojasta tuli jo parakkien tilalle rakennetun varsinaisen koulun oppilas. Kyllä sitä koulutilojen niukkuutta muutama vuosi oli kestettävä.
– Vuosaaren oppikoulu syntyi pikavauhtia ihan lähelle meitä. Siellä koulunkäynti jatkui perinteisen kaavan mukaan.
Työmatka keskustaan saattoi kestää 1,5 tuntia
Vuosaaren tiet olivat 1960-luvun puolivälissä huonokuntoisia. Kuvassa bussi päällystämättömällä Porslahdentiellä.
Kanervan työpaikka oli Helsingin ydinkeskustassa, matkat sinne tehtiin bussilla Rautatientorille. Ennen Vuosaaren sillan valmistumista reitti kulki Mellunmäen suuntaan Itäväylälle, ja matka kohti keskustaa sujui verkkaisesti ruuhkaisilla kaistoilla.
– Ennätys oli puolitoista tuntia yhtenä sateisena aamuna. Onneksi olin saanut istumapaikan ja salkussa oli kiinnostavaa luettavaa, Matti Kanerva naurahtaa muistellessaan aikaa vienyttä työmatkaansa.
Lähiympäristössä retkeiltiin omien lasten kanssa. Kanervan mukaan varsinaisia vapaa-ajan käyttöön tarkoitettuja tiloja ei tainnut vielä alueella ollakaan.
– Kun taloyhtiömme rakennusaikainen hallitus luovutti yhteisten asioiden hoidon osakkaiden huoleksi, minut valittiin kolmijäseniseen hallitukseen. Kaksi muuta – minua hieman vanhempaa ja kenties ovelampaakin – naapuria tekivät minusta puheenjohtajan. Oli siinä haasteena uusien asioiden oppiminen. Ei ollut tietoa poiston merkityksestä yhtiön taseessa, ja lainhuudatusleimavero oli sananakin täysin käsittämätön, Kanerva nauraa.
Varsinaiseen harrastustoimintaan ei kodin ulkopuolella aikaa, tarvetta ja haluakaan alkuaikoina Kanervalla juuri ollut.
– Osallistumiseen tuli myöhemmin riittävästi tarvetta omien poikien urheilutapahtumien yhteydessä, Matti Kanerva muistelee.
Oppikoulun ruokala oli kokoontumispaikka
Uusi yhteiskoulu aloitti Koukkusaarentiellä loppuvuodesta 1965. Kuvassa pääministeri Johannes Virolainen (oik.) tutustuu uuteen kouluun ja Vuosaareen maisteri Martti Ilveskorven johdolla.
Lähellä sijaitsevan oppikoulun ruokala oli alkuvuosina luonnollinen yhtiökokousten paikka. Oman hallituksen kokoukseen sopi hyvin taloyhtiön saunan pukuhuone. Muuta kokoontumisen tarvetta ei alkuvuosina juuri ollut.
Sattuipa käymään niin, että Lokkisaarentien katuvalot jäivät rakentamatta. Muualla Vuosaaressa valaistus jo näytti toimivan. Kanervaa alkoi harmittaa iltojen pimeys.
– Soitin sähkölaitoksen päivystykseen ja kerroin kadun olevan pimeä todellista syytä paljastamatta. Kun lupasivat kääntää virtakytkintä, pyysin aloittamaan rakennustyöt. Kyllähän kaupunki sitten pystytti pylväät, veti ilmajohdot ja asensi valaisimet. Nyt 2000-luvulla Lokkisaarentien valaisemisen uusimiseen johtavia töitä olen nähnyt yllättävän lyhyin väliajoin. Katuja revitään tuon tuosta auki, pyytämättä ja yllättäen.
Patteritkin korjattiin hartiapankkityönä – itse
Korjaustarpeita upouudessa asunnossa saattoi toki tulla. Kanervien olohuoneen lattialle alkoi tippua vettä lämpöpatterin ja putkiston liitoskohdasta.
– Tiesin, että asennustyön tehnyt henkilö oli siirtynyt lähelle oppikoulua rakentamaan. Soitin ties kuinka monennen kerran työmaan puhelimeen. Onni potkaisi, kun ”vastaava mestari” Martti Ilveskorpi itse sattui olemaan käymässä ja vastasi. Kerroin jo pitkään odottaneeni putkimieheltä apua.
Homma luvattiin hoitaa saman tien. Aikataulusta ei kummemmin neuvoteltu, tieto asunnon osoitteesta taisi sellaisenaan riittää.
– Putkimies tuli, kun appivanhempani vierailivat ensi kertaa uudessa kodissamme. Korjaus hoidettiin yhteisesti hartiapankkityönä. Huonekalut pois tieltä, kolmisen metriä pitkä lämpöpatteri irti liitoksistaan, tiiviyden tarkistus ja patteri joutuisasti takaisin paikalleen. Tarkkaa ja huolellista työtä. Ei vuoda vieläkään! Kanerva kehuu.
Katujen nimiä vaihdettiin – taksitkin eksyksissä
Vuosaaren silta valmistui kesällä 1966. Se lyhensi matkaa varsinkin keskustaan, sillä enää ei tarvinnut matkustaa Mellunmäen kautta. Kuva Puotilan puolelta siltatyömaalle kesällä 1965.
– Vuosaaren liittäminen osaksi Helsinkiä vuoden 1966 alussa lienee pakottanut joidenkin katujen nimeämiseen uudelleen. Punapaadentiestä tuli Punakiventie, Santasaarentiestä Heteniityntie ja Nuottakarintiellä taisi olla kaksikin aikaisempaa nimeä.
Kartatkaan eivät pysyneet aina ajan tasalla muutoksessa.
– Vanha puhelinluettelon kartta tarjosi suoran ajoreitin Kallvikintieltä Porslahdentielle Santasaarentien ja Haapasaarentien kautta. Kerran kävi niin, että vasta kolmas tilattu taksi löysi tien kotiovellemme.
Vuosaari säilyy asuinpaikkana
– Vuosaari oli ja on edelleen hyvä paikka asua. Ei virheetön, mutta osoittautunut kelvolliseksi kotikyläksi. Moni Lokkisaarentien naapureista on talosta pois muuttaessaan valinnut seuraavan kotinsa vuosien varrella kasvaneesta ja kehittyneestä Vuosaaresta, Matti Kanerva toteaa lopuksi.
Kanerva osallistui vuosien varrella aktiivisesti monenlaiseen toimintaan Vuosaaressa. Vuoden vuosaarelaiseksi hänet valittiin vuonna 2004. Mutta se onkin sitten ihan toisen tarinan aihe!
Haastattelu: Eero Honkanen
Kuvat: Vuosaari-lehti
