Vuosaari-Seura järjesti yhdessä Vuosaari-toimikunnan kanssa kiinnostavan tutustumisretken Kuningatar-saarelle, joka on maankohoamisen myötä hiekkakannaksella ja rakennetulla hiekkatiellä kytköksissä mantereeseen. Kallahdenharju on jääkauden aikana jään sisään syntyneen joen uoma, johon on kulkeutunut sulaveden mukana hienoa hiekkaa. Harju jatkuu vielä kauas merelle veden alla. Santinen-niminen saari on yksi harjun kohonneista saarekkeista.
Retken tarkoitus oli tutustua saaren kahteen huvilaan ja miettiä, miten rakennukset saisivat arvoisensa käyttötarkoituksen. Kuhlefeltin huvilalla on mielenkiintoinen historia, sillä sen torpan syntyaikaa ei tiedetä. Se tiedetään, että se on 1800-luvulla ollut Skatan tilan kalastajatorppa ja maakauppojen myötä tullut Nordsjö Gårdin (Vuosaaren kartanon) omistukseen. Kartano vuokrasi torpan 1871 estetiikan ja kirjallisuuden professori Carl Gustaf Estlanderille viideksikymmeneksi vuodeksi. Kun vuokra-aika oli menossa umpeen, Estlanderin tyttärenpoika arkkitehti Sven Kuhlefelt osti koko saaren 1921.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Ei tiedetä, onko rakennuksen muutostyöt tehty Estlanderin aikaan vai myöhemmin. Oletettavasti vasta Kuhlefeltin aikaan, jolloin uusi sauna ja muut pihan rakennukset on tehty. Sauna on Sven Kuhlefetin piirtämä. Piha-alue on säilyttänyt monissa vaiheissa tehdyt muutokset hyvin, ja vieläkin pihassa, rakennuksissa ja merellisessä maisemassa aistii vanhan kalastajatorpan tunnelmaa, vaikka joitakin koristuksia on tehty ikkuna- ja räystäslaudoituksiin. Helsingin kaupungin ostettua huvilan ja saaren maa-alueet huvila oli muun muassa Markkinointi-instituutin vuokraamana.
Retkeläiset toivoivat, että huvilaympäristössä olisi joku toimija, joka pyörittäisi pientä kahvila- ja saunanvuokraustoimintaa, sillä moni kertoi käyvänsä säännöllisesti alueella ulkoilemassa, koska Kuningattaren reitti ja maisemat ovat vertaansa vailla.
Saarelta löytyy toinenkin huvila, Wahlbergin huvila. Omistajana oli desingkalusteita myyvän Skanno Oy:n perustaja Pehr Olof Wahlberg. 1950-luvulla saaren länsireunalta lohkottiin tontti Sven Kuhlefeltin tyttärelle Susannelle ja hänen miehelleen Wahlbergille, johon he rakennuttivat ajan tyyliin matalan huvilan ja aivan rantaviivaan pienen saunarakennuksen. Myöhemmin tämäkin rakennus siirtyi kaupungin omistukseen, jolloin Itäkeskuksen poliisin työntekijöiden yhdistys vuokrasi huvilan virkistyskäyttöön.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Retki oli virkistävä ja sääkin suosi ulkoilijoita, mutta keskusteluista kävi ilmi huolenpidon puute näitäkin vanhoja arvorakennuksia kohtaan. Silmiinpistävää oli se apeus, joka koski ajatusta, että rakennuksia ei saada mihinkään, edes kesäaikaiseen käyttöön. Käyttöideoita kyllä olisi, ja molemmat huvilat kaavassa suojeltuine piha-alueineen tulisi pikaisesti saada kaupungin taholta saatettua käyttökuntoon tai ainakin antaa ne kohtuuhintaista vuokraa vastaan alueen asukkaiden yleishyödylliseen käyttöön.
Retkellä saatiin myös yllättävä viesti vielä elossa olevalta lähisukulaiselta: ”Rakennukset tulisi suojella, kunnostaa ja saattaa hyvään käyttöön.”
Teksti: Eero Hildén
Kuvat: Margit Hildén