Seppo Kytölaakso, 61, Keski-Vuosaari
Seppo Kytölaakso asuu nykyisin Vuosaarentiellä.
Kuinka kauan ja missä olet asunut Vuosaaressa?
– Muutimme tänne vuonna 1963. Ensin asuimme Poijutiellä entisessä Rastilan kartanolle kuuluneessa Heikkilän talossa. Sieltä muutimme Haapasaarentielle muutamaan paikkaan, sitten Isonvillasaarentielle, Isonmastontielle, Merikorttitielle ja Merikorttikujalle. Nyt asun vaimoni kanssa Vuosaarentie 10:ssä.
Kerro itsestäsi?
– Olen syntymästäni asti sairastanut harvinaista mitokondriotautia, joka aiheuttaa muun muassa lihasjäykkyyttä. Nykyisin olen täysin sokea, minulla on esimerkiksi verkkokalvon surkastuma. Viime keväänä sain uuden munuaisen juuri kun koronaepidemia oli puhjennut. Selvisin siitä onneksi hyvin.
Oletko opiskellut tai käynyt kouluja Vuosaaressa?
– Suoritin kansakoulun opettaja Pirkko Tervon kotona Vuosaaressa.
Mitä olet harrastanut Vuosaaressa?
– Olen liikkunut paljon lähiluonnossa, kuten Omenamäessä ja Aurinkolahdessa. Nykyisin olen bongannut lintuja vaimoni kanssa. Minulle se on ollut sellaista äänibongausta. Ennen sokeutumistani ajelin paljon Vuosaaressa polkupyörällä. Aiemmin veneilimme paljon isäni kanssa, kun meillä oli vene Uutelassa. Musiikki on verenperintönä kuulunut harrastuksiini. Soitin pitkään rumpuja, nyt soittelen korvakuulolta sähköurkuja. Kirjoittelin myös paljon, mutta sekin on nyt jäänyt. Käyn usein konserteissa Vuotalossa.
Mikä on parasta Vuosaaressa?
– Parasta on tietysti luonto. Mainiot kahvilat Kampela Uutelan rannassa ja Pokkari Vuotalossa ovat tulleet tutuiksi.
Onko Vuosaaressa jotain huonoa?
– Turvattomuus on minusta lisääntynyt. Minutkin yritettiin ryöstää kolme vuotta sitten kotini lähistöllä. Onneksi se jäi yritykseksi. Kova ääneni taisi auttaa asiassa ja poliisitkin olivat nopeasti paikalla.
Millainen on Vuosaaren esteettömyys, eli onko täällä huonosti liikkuvan helppo kulkea?
– Sanoisin, että täällä on aika hyvä liikkua. Jotakin parannettavaa tietysti aina löytyy.
Mikä on mieleisin muistosi Vuosaaresta?
– Kyllä ne liittyvät lapsuuteen ja Poijutielle, jossa lapsena leikimme kallioilla. Olen sosiaalinen luonne ja kavereita oli paljon.
Haastattelu ja kuva: Eero Honkanen
