Punatulkku – talven lintu

Punatulkku syö pihlajanmarjoja.

Punatulkkunaaras pakkasen puremalla pihlajalla, jotka ovat hieman alkoholia sisältäviä. Ei ole kuva punatulkkujen pikkujouluista. Kuva: Markku Piipponen

Talvisin näkemämme lintulajimäärä on pienempi kuin kesällä. Tosin tänne voi eksyä myös harvinaisuuksia, lintuja, joiden muuttoreitti on muuttunut. Liekö kyseessä jonkinasteinen mutaatio. Koko luonnon kehitys on kiinni mutaatioista, niin ihmisellä kuin muillakin luontokappaleilla. Kuvan punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) on suurehko peippolintu. Voimakas nokka ja tukeva rakenne ovat tyypillisiä muillekin peippolinnuille.

Peippo on siemensyöjä, joten se jättää mallon syömättä ja syö vain siemenet. Silloin pihlajapuun alta löytyy maa punaiseksi värjäytyneenä. Tilhi syö puolestaan vain mallon, välillä menee tosin siemeniäkin vatsaan. Näin linnut levittävät ulostaessaan ravintokasvinsa siemeniä pitkälti kilometrien päähän. Runsaasta pihlajanmarjasadosta huolimatta puut ovat aika tyhjiä tällä hetkellä.

Lintu pesii koko maassa tunturilappia lukuun ottamatta. Laji viettää piilottelevaa elämää, joten sen havainnointi on kirkkaista väreistä huolimatta vaikeaa. Joulukorteissa kuvataan usein punatulkkuja. Vierailee mielellään ruokintapaikoilla. Poikasravinto on kuitenkin etupäässä hyönteisravintoa. Pesä on kaunis, naavoista ja jäkälistä rakennettu kuppi, johon naaras munii 4–6 munaa. Katajat ja tiheät kuusikot ovat suosikkipesintäpuita.

Teksti ja kuva: Markku Piipponen