Vuosaaren luonto -palstalla tutustutaan Vuosaaren luontoon.
Toukokuinen naaraspaatsamasinisiipi mustikalla.
Herättää ehkä hieman ihmetystä kansallisperhosemme valinta pari vuotta sitten. Olen lähipiirissäni, siihen joihin ei kuulu perhosharrastajia, kysellyt ko. perhosesta. Kukaan ei ollut kuullut moisesta lajista mitään, eikä sinisistä perhosista yleensäkään. Ritari-, nokkos- ja sitruunaperhoset olivat paljon tutumpia. Samoin pääkallokiitäjät, riikinkukkokehrääjät ja kaaliperhoset tunnettiin ainakin nimeltä.
Paatsamasinisiipi on yleisimpiä sinisiipiämme, joita on toistakymmentä lajia. Muurahais- ja pikkusinisiipi ovat eteläisistä superharvinaisia. Yleensä nimi muodostuu toukan ravintokasvin mukaan. Muurahaissinisiipi on myrmelofiili, toukka kehittyy muurahaispesässä, ja pikkusinisiipi tarvitsee harvinaista ja rauhoitettua idänkeulankärkeä toukan ravintokasviksi. Paatsamasinisiipi (Celastrina argiolus) kansallisperhosemme toukan ravintokasvi on melko yleinen, kaunis kukkiessaan ja marjoessaan, harvakseltaan Lapin eteläosiin saakka tavattava pikku pensas. Perhonen löytää ravintokasvinsa tuhansien kasvien joukosta todennäköisesti hajuaistinsa perusteella.
Ainakin minulle paatsamien löytäminen on onnenkauppaa. Syksyllä löytäminen on kirkkaan oranssinkeltaisten lehtien värin vuoksi helppoa. Korpipaatsamaa (Rhamnus frangula) esiintyy ainakin Mustavuoressa ja muuallakin Vuosaaressa. Pensas on sen verran korea, että se sopisi hyvin puutarhaankin.
Perhosen lentoaika on aikaisin sinisiivistä, toukokuu varmimmin. Jonain vuosina syntyy eteläisessä Suomessa toinen sukupolvi. Naaraalla on hieman enemmän kehnää siipien reunoilla ja selvät, tummat täplät takasiipien yläpinnalla. Koiras on puolestaan muutenkin ”heleämpi” ja kirkkaampi. Siipi alapinnaltaan on muista sinisiivistä poiketen vaalean harmahtava mustin pistein.
Tänä vuonna kotelosta kuoriutuneita päiväperhosia on ainakin kangasperhosella, lanttu- ja naurisperhosella paatsamasinisiiven lisäksi, kaaliperhoset lentelevät heinäkuusta alkaen. Nyt tavattavat nokkosperhoset sukulaisineen ovat viime kesänä kuoriutuneita ja aikuisena talvehtineita imagoja.
Markku Piipponen
