Vuosaaren luonto -palstalla tutustutaan Vuosaaren luontoon.
Kuvassa auroraperhoskoiras kurjenpolvella mettä imemässä. Takasiiven alapintakuviot ovat monien perhoslajien lajimäärityksessä tärkeitä, viimekädessä genitaalit ratkaisevat. Auroraperhosella ei ole tätä ongelmaa, sitä ei voi sekoittaa lähilajeihin.
Varsinkin auroraperhosen (Anthocharis cardamines) koirasyksilöt huomataan helposti. Laji luokitellaan yleiseksi, ehkä helpon huomattavuuden vuoksi.
Aurora suosii kosteapohjaisia niittyjä ja metsänreunoja, joissa kasvaa ristikukkaisia kasveja, kuten luhtalitukkaa, litu- ja taskuruohoja. Perhonen kuuluu aikaisiin kaaliperhosiin. Lämpiminä keväinä sitä nähdään jo huhtikuulta alkaen, jos vain toukan ravintokasvit, ristikukkaiset ovat vähänkään ehtineet kasvaa. Kyllä eläimet aina löytävät sen ravintokasvinsa, oli sitten kyseessä perhonen, pähkinähakki tai lohi. Onko kyseessä kehittynyt hajuaisti vai jokin muu aisti?
Auroraperho on keskikokoinen – noin nelisenttinen siipiväliltään. Sukupuolidiformismi on voimakasta, siis koiras ja naaras ovat aivan erinäköiset, tosin samankokoisia ja lentotapakin on samanlainen, ”lepattelevan iloinen”.
Toukka koteloituu ravintokasvistaan maahan, josta se seuraavana keväänä kuoriutuu imagona, lentävänä perhosena. Auroralla on vain yksi sukupolvi kesässä.
Parhaiten perhosta tapaa Mustavuoren luoteispuolella ja Vuosaarenhuipulla.
Markku Piipponen
