Vuosaaren luonto -palstalla tutustutaan Vuosaaren luontoon.
Puupelto ja viheraavikko ovat käsitteinä paljon kertovia. Puupelto tarkoittaa esimerkiksi yksilajista nuorta vesaikkoa ja viheraavikko vastaleikattua nurmikkoa. Siellä eivät kasvit pääse kukkimaan eikä siten siementämäänkään. Käävät ovat lahottajia, jonka takia usein kääpien vahingoittamat puut kaadetaan vedoten metsän terveyteen. Tosiasiassa me kaikki tarvitsemme esimerkiksi bakteereita. Ilman niitä kuolisimme tuota pikaa. Jos liikaa siivoamme ja myrkytämme metsiämme, luontomme köyhtyy.
Monilla puulajeilla on esimerkiksi omat perhostoukkansa. Haapaperhonen ja monet nopsasiivet muun muassa. Haavan lattakääpä on usein kaupunkipuistojen vieras.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Kaupunkipuistojen vanhat puut usein pintavaurioituvat leikkureista ja saavat siten otollisen kasvualustan kääpäitiöille. Nykyaikainen metsänhoito ottaa huomioon myös muun lajirikkauden, jonka vanhat metsät voivat tuottaa. Metsän kulotusta ja ahojen sekä ketojen niittoa harrastetaan yleisesti luonnonsuojelupiireissä. Helsingin kaupunki on jättänyt ilahduttavasti myös ”maapuita” lahoamaan maahan. Joku tosin oli närkästynyt moisesta epäsiisteydestä. Mustavuoressa maapuut jo haittasivatkin liikkumista, mutta kaikella on puolensa. Kuntopolut ovat oma lukunsa.
Kääpälajeja on maassamme parisen sataa. Muutamat ovat hyvinkin värikkäitä ja kuulemma syötäviä. Lampaankääpiä ja orakkaita olen kyllä syönyt, mutten muita. Monenkirjava metsäluonto auttaa myös hyönteisiä ja perhosiakin selviytymään luonnon kovassa kilpailussa. Haavoilla, tuomilla ja pajuilla on omat ”ötökkänsä” ja näyttävät kukinnat ja syysvärinsä, jotka monipuolistavat metsäilmettä. Eikä tarvitse tehdä mitään, ”antaa vain kaikkien kukkien kukkia”. Toivotaan, että nykyinen hyöty- ja haittakasvi-ilmiö vähenisi ajattelussamme.
”Hiilinieluina” metsät ovat korvaamattomia. Brittisarjoissa ja keskieurooppalaisissa televisiosarjoissa ei näe kuin korkeintaan yksittäisiä puita. Lentokoneesta katsottuna meillä niitä kyllä riittää.
Kaikenlaisia oppeja on ympäristöasioissa ollut vuosikymmenten saatossa ollut monenlaisia. Metsässä on kuitenkin hyvä kävellä ja monellehan se on kirkon korvike.
Markku Piipponen