Puheenjohtaja Sanna (oik.) piipahti tervehtimään keräystiimiä Itäkeskuksessa. Punaisissa liiveissä Denisa (vas.), Judit ja Daria sekä välissä kaksi pikkuvapaaehtoista. Kuva: Eveliina Puustinen
– Konkreettinen vapaaehtoistyö ukrainalaisten avustamiseksi helpottaa sodan aiheuttamaa ahdistusta, rahankeräystä Itäkeskuksessa hoitaneet Suomen Punaisen Ristin Itä-Helsingin osaston vapaaehtoiset, puheenjohtajapari Sanna ja Judit sekä keräysjohtajapari Daria ja Denisa kertovat.
– Tieto sodan syttymisestä järkytti ensin, ja vähän sen jälkeen tunsin häpeää, venäläissyntyinen vapaaehtoinen Daria sanoo.
Häpeä on hieman helpottanut hänen tajuttuaan, ettei sota ole hänen vikansa.
– Sen jälkeen tunsin voimattomuutta, kun en tiennyt miten voisin auttaa sodan uhreja. Oloni helpottui hieman, kun huomasin SPR:n hakevan vapaaehtoisia keräämään rahaa ukrainalaisten tueksi. Tunnelin päässä näkyi valoa: saatoin osoittaa näin tukeni heille.
Daria sanoo myös yllättyneensä suomalaisten kollegojen ja ystävien myötätunnon osoituksista.
– Pelkäsin, että kaikkia venäläisiä ruvettaisiin Suomessa vihaamaan. Nyt tajuan, etten ole yksin täällä, vaan minulla on ystäviä tukenani. Se tuo toivoa.
SPR:n Itä-Helsingin osaston puheenjohtaja Sanna sanoo sotauutisten nostavan tunteet helposti pintaan.
– Vapaaehtoisten pitää kuitenkin pystyä siirtämään tunteensa hetkeksi hyllylle ja keskittyä työhönsä, jossa he auttavat ihmisiä vielä suuremman hädän keskellä. Tämä tilanne on selvästi voimistanut yhteisöllisyyttä ja saanut ihmisten auttamisen halun heräämään.
Punainen Risti on puolueeton järjestö
Sanna muistuttaa Punaisen Ristin olevan puolueeton järjestö, joka ei etsi syyllisiä, vaan lievittää kaikkea inhimillistä kärsimystä.
– Joistakin tehtävistä on myös kyettävä luopumaan, jos henkinen kuormitus kasvaa liikaa. Itse en kahden pienen lapsen äitinä kykenisi keräämään rahaa ukrainalaisten tueksi, koska ajatukseni olisivat liikaa sodan jalkoihin jääneissä lapsissa. Siksi autan kulisseissa muissa tehtävissä.
Slovakialaistaustainen vapaaehtoinen Denisa kertoo tuntevansa tilanteesta lähinnä hämmennystä ja miettivänsä keinoja auttaa sodan uhreja.
– Minulla ei ole sukulaisia sen enempää Ukrainassa kuin Venäjälläkään, mutta kotimaani on aivan Ukrainan naapurissa. Olen varma, että jos olisin nyt siellä, auttaisin rajan yli sotaa pakenevia kaikin mahdollisin keinoin.
Denisa sanoo yllättyneensä siitä, miten voimakkaana ihmisten auttamisen halu on herännyt eri puolilla Eurooppaa.
– Ihmiset avaavat kotinsa pakolaisille, ja tarjoavat heille ruokaa ja vaatteita. Vaikka yhden ihmisen avustuspanos olisi hyvinkin pieni, siitä tulee merkittävä, kun suuri joukko ihmisiä osallistuu auttamistyöhön.
SPR:n Itä-Helsingin osaston toinen puheenjohtaja Judit sanoo, että päällimmäinen sodan synnyttämä ajatus on epäreiluus.
– Onneksi voi tehdä jotakin konkreettista keräämällä rahaa sodan uhreille sen sijaan, että vain skrollaa uutisia epätoivoisena. Toiminta ihmisten keskellä tuo pientä toivon pilkahdusta tähän tilanteeseen.
Teksti: SPR/Itä-Helsinki/viestintäryhmä
