Vuosaaren Urheilutalon edustalla seisova Pirkko-Liisa Ojanen on huolissaan Itämeren tilasta – yksi motiivi roskien keräämiselle onkin huoli hulevesien mukana mereen kulkeutuvista jätteistä. Kuva: Katja Karjalainen
Lauttasaaressa asuva Pirkko-Liisa Ojanen mietti nelisen vuotta sitten, miten voisi kohottaa kuntoaan. Hän päätyi aloittamaan parin tunnin päivittäiset kävelylenkit, joiden aikana kerää roskia muovipusseihin roskapihdeillä. Puolitoista vuotta sitten toiseksi liikuntaharrastukseksi valikoitui Vuosaaren uimahallin virtuaalivesijumppa, jossa Ojanen käy nykyään päivittäin.
– Vesijumpan myötä kerään viikoittain roskia Lauttasaaren lisäksi myös Vuosaaresta. Pääsen kotoani Vuosaaren uimahalliin metrolla melkeinpä ovelta ovelle. Meillä on muiden vesijumppaajien kanssa WhatsApp-viestiryhmä, jonka avulla olemme yhteyksissä, Ojanen iloitsee eläkepäivinä aloitettua harrastusta.
Muovi ei maadu
Lauttasaarelainen roskienkerääjä kerää roskia siellä, missä sattuu kulkemaan. Ja roskia riittääkin, pelkästään kertakäyttökasvomaskeja hän on laskenut keränneensä sekajätteeseen alle puolessatoista vuodessa yli 21 800 kappaletta.
– Sininen kasvomaski on yli 90-prosenttisesti muovia, eikä se maadu vaan sekoittuu luontoon 500 vuoden kuluttua. Koronatilanteen helpotettua maskeja ei enää juurikaan loju kaduilla, mutta ikuisuusongelma on ulos heitettävät tupakantumpit, joiden filtterit ovat muovia, Ojanen toteaa.
Metsäkumminakin toimiva Ojanen rakastaa Helsingin merenrantoja, joille hän on jo 1950-luvulla tutustunut asuessaan lapsena Kaivopuistossa. Myös Rööperi ja Vartiokylän Vartiovuori ovat olleet asuinpaikkoina ennen Lauttasaarta, joten meri on ollut aina lähellä. Itämeren tila huolestuttaakin Ojasta, sillä mereen kulkeutuu hulevesien mukana pientä muoviroskaa valtavat määrät.
– Tiedän hyvin, etten voi yksin pelastaa esimerkiksi Itämerta, vaan siihen tarvitaan meitä kaikkia. Ihmiset eivät ehkä ajattele, että tumpatun tumpin heittämisellä tuhkakupin tai sekajätteen sijaan maahan olisi ympäristövaikutuksia, vaikka niin on.
Keskusteluja ohikulkijoiden kanssa
Pirkko-Liisa Ojanen kertoo keskustelevansa jatkuvasti ihmisten kanssa roskia kerätessään.
– Tässä harrastuksessa on samanlainen sosiaalinen puoli kuin koiran ulkoiluttamisessa, ja ohikulkijoiden palaute keräämistä kohtaan on lähes yksinomaan positiivista.
Jutella saatetaan vaikkapa siitä, mistä voi hankkia roskapihtejä. Pihtejä ei välttämättä tarvitse edes ostaa omaksi, sillä muun muassa Vuosaaren kirjastosta saa niitä lainaksi. Pirkko-Liisa Ojanen voi keskustella harrastuksestaan taikka roskaamisesta, muttei paasata niistä.
– En missään nimessä halua saarnata tai moralisoida, minusta se ei ole toimiva tapa, vaan motiivi roskien keräämiselle tai roskaamisen lopettamiselle tulisi kunkin itse löytää, Ojanen pohtii.
Haastattelu: Antti Honkanen
Kuva: Katja Karjalainen
