Tällä palstalla vuosaarelainen tietokirjailija ja valokuvaaja Antti Koli esittelee Vuosaaren merkittäviä luontokohteita sanoin ja kuvin.
Kevät on hienoa aikaa luonnossa liikkumiseen, kasvien katseluun ja eläinten tarkkailuun.
Vuosaari on pinta-alaltaan (17,07 km²) Helsingin suurin kaupunginosa, myös luontoa tuntuu olevan Helsingin eniten. Vielä 1500-luvulla Vuosaari oli kapean ojan eli virran (eli vuon) mantereesta erottama saari. Vartiokylänlahti ja Porvarinlahti olivat yhteydessä toisiinsa. Maa kohosi, eikä siltoja pian enää tarvittu.
Merkittäviä luontoalueita meillä on ainakin neljä: Mustavuori, Kallahti, Uutela ja Ramsinniemi. Kussakin riittää katseltavaa monelle retkelle. Lisäksi Vuosaaren kartanolla on kesällä aika vilkasta, samoin siellä täällä pienissä lähimetsissä.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Litorinameren aikainen pirunpelto Ramsinniemessä.
Vartiokylänlahti erottaa Vuosaaren Puotilasta. Se on kallioperän murroslinjassa, joka ulottuu Jollaksesta Länsisalmeen eli Västersundomiin. Lahti on matala, ruovikkoinen ja rehevä. Se on soistumassa reunoiltaan Vanhankaupunginlahden tavoin. Lepakoita on paljon, etenkin vesisiippoja mutta muitakin, kuten isolepakoita. Ruovikon yllä saalistelee usein ruskosuohaukkoja, mutta ne eivät yritä pesiä alueella. Itse ruovikossa on pikkulintuja runsaasti, muun muassa satakieliä, kerttusia ja viiksitimaleita.
Lahden perukassa on Mellunkylänpuro, joka saa alkunsa Jakomäen Slåtmossenilta. Siihen liittyy Broändanpuro, joka kulkee kallioperän murroslinjassa Mustavuorelle. Erilaisten särkikalojen ja ahventen lisäksi niissä on joitakin taimenia. Talvella jäällä voi nähdä vesipäästäisiä. Kaivelu tulvasuojelun nimissä on laskenut paljon alueen luonnontilaisuutta.
Broändan metsät ovat kivan lahoja tikoille ja puiden sienille, kesällä kurjenmiekat kukkivat. Viime talvena siellä oleskeli pähkinänakkeli, käpytikkoja ja pikkutikkapari, toisinaan myös valkoselkätikka. Broändan lähellä on vanha Vartioharjun Linnavuori, siellä on rauniot linnasta noin 1200-luvulta eli ristiretkien ajalta. Silloin meri ulottui paljon lähemmäksi linnaa. Mäki on noin 30 metriä korkea, ja sen rinteillä on kuivahkoja niittyjä.
Ramsinniemi
Viitasammakko.
Ramsinniemellä on kalliota ja laaksoja, metsiä ja puroja sekä kaksi suota ja muinaisrantoja. Muinaisrannoista vaikuttavin sijaitsee noin 400 metrin päässä Rastilan metrosta lounaaseen. Siellä on isohkoja, kooltaan noin 20–80 cm:n pyöreitä kiviä Litorinameren aikaisena pirunpeltona. Noin 7 000 vuotta sitten meri aaltoili kivien päällä, 30 metriä nykyistä korkeammalla. Ulkoilutie menee kivikon läpi, ulkoiluteitä pitkin pääsee muutenkin tutustumaan eri luontokohteisiin hyvin.
Metsät ovat Ramsinniemessä kuusivaltaisia, lisäksi on rantalehtoja tervaleppineen ja vanhoja mäntyjäkin kallioilla. Tuntuma vanhaan metsään on paikoin aika hyvä, Helsingin olosuhteisiin nähden erittäin hyvä. Kevään kukkijoita ovat muun muassa sinivuokot, kurjenkellot ja kevätlinnunherneet, kesällä kasvavat kotkansiipi ja hiirenporras. Suon lammissa sammakot pelehtivät keväällä, kesällä nuijapäät yrittävät selviytyä.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Pitkospuut Rastilan nevalla.
Rastilan neva on niemen tyvellä, aivan Ramsinniementien vieressä. Se on kesällä kaunis, puolen hehtaarin suo pitkospuineen. Maariankämmeköitä on runsaasti, jonkin verran myös pientä suovalkkua. Kihokkeja on kaikki kolme lajiamme. Neva on rannikkovyöhykkeen nuorta soistumaa ja sisältää poikkeuksellisen ravinteikkaita osia. Suolta lähtee puro. Ramsinniemessä on toinen pieni suo, pohjoisrannalla kallioiden välissä. Keväällä siellä on paljon sammakoita.
Teksti ja kuvat: Antti Koli
Kirjoittaja on vuosaarelainen tietokirjailija ja valokuvaaja.
