Lind valmentamassa Vuosaaren jäähallilla. Viikingit on jääkiekossa Juhan poikien kasvattajaseura. Kuva: Eero Honkanen
Entinen suomalainen huippujääkiekkoilija Juha Lind, 48, asui lapsuudessaan vuodet 1980–1986 Vuosaaressa. Lind asuu nykyään perheineen Vartiokylässä, mutta aktiivinen, liikunnan täyttämä sekä sosiaalinen Vuosaaren ajanjakso on visusti muistissa.
– Muutimme Myllypurosta 1980 Vuosaareen. Se oli kivaa aikaa, ja vaikka Rastilan pientaloalue oli jo tiiviisti rakennettu, niin vieressä oli vielä rakentamaton Meri-Rastila. Leirintäalueella sekä Meri-Rastilan metsissä tuli hiihdettyä paljon. Isäni jäädytti nykyisen metroradan päälle pienen jääkiekkokentän, jolla harjoittelin pelaamista, muistelee Venemestarintiellä rivitalossa asunut Jokereiden kasvatti, uutistoimittaja Arvi Lindin poika.
Jäädytettyjä kenttiä oli tuohon aikaan monessa paikassa, muun muassa Venemestarintie 4:n Sasekan kerrostalojen pihassa sekä nykyisen McDonald’sin parkkipaikan kohdilla olleessa hiekkakuopassa eli Loksan montussa. Usein kerrostalojen lapset pelasivat pientalojen joukkuetta vastaan. Kesäisin Lind pelasi Viikingeissä jalkapalloa, palloa potkittiin ja myös yleisurheiltiin Peräsintien vieressä olevalla niityllä.
Pyörällä pitkin Vuosaarta
– Lapsia oli paljon ja koko ajan touhuttiin jotain ulkona. Kesäisin pyöräiltiin joka paikkaan, jopa polea ja rofea leikittiin polkupyörillä, sillä melkein kaikilla oli pyörät. Uimassa kävimme välillä Lokitien päässä olevalla pienellä rannalla tai Kallvikissa, mutta useimmiten uimareissut suuntautuivat Ramsinniemen Merihiekkaan, Lind kertoo.
Lind kävi Vuosaaren ala-astetta Punakiventiellä, jonka pikkupuolen hiekkakentällä urheiltiin välitunneilla. Monesti koululaisten kotimatka koulusta kulki Lohikäärmepuiston ja terassitalojen läpi Ulappasaarentiellä sijainneen Shellin pääkonttorin aulaan, josta sai tarroja.
– Tai sitten mentiin nykyisen Alepan talon paikalla olleen Raken ostarin edustan kukkakioskille ostamaan Avaruusraha- tai Kirppu-karkkeja. Ostarin viereisille hiekkakuopille tuli kesäisin sirkus, jossa oli elefantteja ja aaseja, Lind muistelee huolettomia lapsuusvuosiaan.
Lahjakas myös futiksessa
Juha Lind kuvassa oikealla ylhäällä 1974 syntyneiden Vuosaaren Viikinkien riveissä kesällä 1984. Lind lopetti vuonna 2021 jalkapalloilun Valtin riveissä lonkkavaivojen vuoksi. Kuva: Arvi Lindin kotialbumi
Juha Lind kokee olevansa pihapelien kasvatti, joka liikkui ahkerasti ja monipuolisesti kotinsa lähellä.
– Varmaan entisistä vuosaarelaiskiekkoilijoista esimerkiksi Jokereiden Mika Strömberg ja HIFK:n Valeri Krykov voivat sanoa olleensa Heteniityn eli Hettarin jätkiä, kun siellä niin paljon urheilivat. Minä kuitenkin harvemmin lähdin Hettarille, sillä naapurustosta löytyivät pelikaverit sekä kentät. Muistan, että kerran katsoin ihaillen, kun minua vanhempi Valeri Krykov tuli Sasekan kerrostalojen kentälle pelaamaan kanssamme lätkää.
Ei ollut kaukana, että äänekkäästä sekä vilkkaasta karjalaisen ja savolaisen jälkeläisestä olisi tullut jalkapalloilija, sillä futiksessa Lind valittiin kerran Vuosaaren Viikinkien (nykyään FC Viikingit) kovatasoisen 74-ikäluokan parhaaksi pelaajaksi.
– Muistan Heteniityn kentällä pelatun piirifinaalin HJK:ta vastaan, minne oli tullut paljon yleisöä kentän laidalle, sillä Vuosaari-lehti oli kirjoittanut joukkueemme otteista. Se taisi olla F12-ikäluokka, ja hävisimme matsin 2–1. Minua ja paria muuta pelaajaamme pyydettiin siirtymään HJK:hon. Vain yksi lähti, sillä HJK kielsi lätkän pelaamisen futiksen rinnalla, Lind kertaa lajivalintojen kohtalonhetkiä.
Koulukaveri pyysi Jokereihin
Lind voitti Jokereissa kolme Suomen mestaruutta. Tässä hän pelaa SM-liigassa Ässiä vastaan. Kuva: Jokerit
Vilkas vesseli aloitti Jokereissa vuonna 1982, kun vuosaarelainen luokkakaveri Jani Mäntsälä sitä hänelle ehdotti. Jokerit oli tuohon aikaan vahvasti itähelsinkiläinen seura, Lindin ensimmäisessä Jokereiden joukkueessa oli peräti yhdeksän poikaa Vuosaaresta. Lind piti seuran roolista HIFK:n altavastaajana sekä työläisidentiteetistä.
– Jokereiden 1990-luvun huippuvuosina joukkueessa olivat lisäkseni ainakin Waltteri Immonen, Mika Strömberg, Petri Varis, Ari Sulander ja Jari Lindroos lähtöisin Itä-Helsingistä. Saman kotipaikan juuret olivat varmasti yksi syy joukkueen menestykseen, itsensä nykyään ennen kaikkea itähelsinkiläiseksi mieltävä Juha Lind päättelee.
Meri-Rastilaa rakentamassa
12-vuotiaana Lindien perhe muutti Puotilaan ja Vuosaaren Viikinkien futisjoukkue vaihtui Puotinkylän Valttiin. Juha oli rakentamassa nykyistä Meri-Rastilaa 1980–90-lukujen vaihteessa.
– Olin kahtena kesänä rakennushommissa Harustie 6:ssa. Viittoilin talon katolla nostokurjille ohjeita ja ihan aktiivisesti osallistuin rakentamiseen, mikä ei varmaan olisi tänä päivänä mahdollista ilman asianmukaisia koulutuksia ja lupia, Lind naurahtaa.
Jokereista Lindin jääkiekkoura vei NHL:ään Dallasiin ja Montrealiin 2000-luvun vaihteessa. NHL:ssä lopullista läpimurtoa ei koskaan tullut, vaikka Lind saikin vastuuta sellaisten legendojen kuin Ed Belfourin, Mike Modanon, Brett Hullin ja Jere Lehtisen rinnalla.
– Ehkä en ollut tarpeeksi itsekäs NHL:ään ja tyydyin työmyyrän rooliini mukisematta. Toisaalta varmaan olin myös valmentajalle helppo peluutettava, sillä täytin roolini ja olin hyvä joukkuepelaaja – se saattaa olla yksi syy, miksi sain pelata edes nuo kolme kautta NHL:ää, Lind pohtii.
Kanadan voittaminen tähtihetkenä
Lind pelasi Montreal Canadiensin NHL-joukkueessa kahdella kaudella. Kuva: Arvi Lindin kotialbumi
Jääkiekko vei Lindin pelaamaan myös Södertäljeen, Salzburgiin ja Leksandiin, kunnes pelaajaura päättyi Jokereissa kaudella 2010. Lindin uran makoisin voitto on 1998 Naganon olympiapronssiottelusta.
– Naganossa saimme vastaamme kivikovan Kanadan, jossa pelasi hurjia ukkoja Gretzky mukaan lukien. Myös karvaimmat tappiot olen kokenut maajoukkueessa, kun hävisimme vuosina 1999 sekä 2001 MM-finaalin jatkoajalla Tšekille, Lind kertaa kiekkomuistojaan.
Yrittäjänä timpurin hommia paiskiva Lind urheilee yhä monipuolisesti: kerran viikossa hän pelaa jääkiekkoa entisten Jokeri-pelaajien Aimoissa, lisäksi kaukalopallo- ja jääpallo ovat säännöllisesti kalenterissa ja maraton juostaan kerta vuoteen, tänä vuonna Hampurissa. Miehen maratonennätysaika on kova 3.13.03. Lind oli tuttu näky 2010-luvun alun Vuosaarijuoksuissa.
Yksi rakas harrastus on rumpujen soittaminen.
– Kaveripohjalta aikoinaan kasaan laitettu bändimme Pyhä Yrjänä menee maaliskuun lopulla jälleen kerran studioon. Uutta lättyä siis pukkaa, kyseessä on jo 14:s pitkäsoitto, Lind sanoo.
Kolmen pojan isällä on riittänyt kiirettä omien poikien harrastuksissa, ja hän on yhä apuvalmentajana Viikinkien jääkiekko- sekä Valtin jalkapallojunioreissa.
– Yksi teesi, joka omalta pelaajapolultani on jäänyt valmennukseeni, on kannustaa lapsia liikkumaan monipuolisesti ja kokeilemaan eri lajeja. Paras tilanne on se, ettei lapsen tarvitse valita ykköslajiaan itse, vaan ikään kuin laji valitsee lapsen, eli valinta tapahtuu sen perusteella, mistä lapsi itse eniten pitää.
Töitä unelmien eteen
Juha Lind valmentamassa Viikinkien jääkiekkojunioreita vuonna 2013. Kuva: Eero Honkanen
Lind haluaisi muistuttaa urheilun raadollisuudesta, vain aniharva tienaa aikuisena elantonsa urheilemalla. Jääkiekkoilijana hengenluojana ja työmyyränä tunnetun laitahyökkääjän mukaan unelmia pitää olla, mutta niiden eteen tulee ponnistella ahkerasti. Kovasta työstä ja lahjakkuudesta huolimatta on hyvin todennäköistä, ettei koskaan pääse ammattiurheilijaksi.
– Mutta urheilussa työtä tekemällä oppii myös tärkeitä arvoja vaikkapa työelämään, eli urheilusta ja liikunnasta saa muuhun elämään valtavasti oppia, vaikkei siitä ammattia saisikaan, Lind linjaa.
Lindille ei ole tullut halua lähteä tavoittelemaan uutta uraa ammattivalmentajana. Mies keskittyy perheeseensä, yrittäjyyteen sekä pyrkii säilymään terveenä.
– Myös työt radion jääkiekkoasiantuntijana ovat olleet mieleisiä, mutta televisioon ei ole mitään hinkua, sen kiintiön isäni on Lindien puolesta täyttänyt, eloisa ex-jääkiekkoilija tuumii.
Lindin vanhemmat asuvat Aurinkolahdessa, joten Vuosaaressa tulee jäähallin lisäksi vierailtua ahkerasti.
– Vuosaari on nykyään hyvä kokonaispaketti, jossa yhdistyvät palvelut, luonto ja liikenneyhteydet, siis elinvoimainen ja monipuolinen paikka. Toivottavasti nopea väestönkasvu ei johda eriytymiseen asuinalueiden välillä, siinä riittää suunnittelijoilla pähkäiltävää, loistavalla muistilla varustettu Lind miettii.
Haastattelu: Antti Honkanen
