Vuosaaren luonto -palstalla tutustutaan Vuosaaren luontoon.
Kyy sammakko saaliinaan.
Sammakot talvehtivat lampien ja allikoiden pohjamudissa ja hengittävät ihonsa kautta. Sydän lyö vain pari kertaa minuutissa ja kaikki elintoiminnat ovat minimissään samoin kuin käärmeillä ja liskoillakin. Näin ne ovat keväällä valmiit parittelemaan heti säiden lämmettyä. Sammakoilla on monimutkaisempi elämänkierto nuijapäistä keuhkoilla hengittäviksi imagoiksi.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Sammakot kutupuuhissaan Porslahden kosteikossa.
Vuosaaressa hyvinkin yleinen sisilisko muistuttaa paljon tuataraa tai yli kolmemetristä jättiläistä, varaania. Meidän pikku liskomme on vain vaaksan mittainen ”pikkupoikien” tuttu.
Liskoja on ollut jo esihistoriallisella ajalla, ja ne ovat selviytyneet mannerten liikkumisista, tulivuorten purkautumisista ja jääkausista. Sisilisko (Lacerta vivipara) on maailman pohjoisin matelija, jota tavataan Lapissakin. Koiraat ja nuoret heräilevät lumettomista pälvipaikoistaan jo alkukeväällä. Lisko on hyvin paikkauskollinen ja tuntee reviirinsä hyvin. Talvehtimisalue kiven- tai maankolossa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Sisilisko suihkualtaalla hyönteisjahdissa.
Ahdistettuna lisko voi katkaista häntänsä. Uusi kasvaa kesän mittaan tilalle. Siitä myös latinankielinen sana vivipara, joka tarkoittaa myös uusiutuvaa ja eläviä poikasia synnyttävää. Talvinen vararavinto säilöytyy häntään.
Sisilisko etenee varsin vikkelästi hyönteissyöjänä joustavan suomupeitteensä ansiosta paetessaan haukkoja ja muita vihollisiaan. Suomessa tavataan liskoista sisiliskoa, vaskitsaa ja lounaassa uutena tulokkaana hietaliskoa. Vaskitsalla raajat ovat surkastuneet, eikä se viihdy muiden liskojen tapaan paahteisilla paikoilla. Alkavan kesän makuahan siinä on nähdessään sisiliskon päivää paistattelemassa tai hyönteisjahdissa aurinkoisella kivipaadella.
Sukupuolet ovat päältäpäin pronssisen metallinhohtoisia, alapuolelta naaras on vaalean keltainen ja koiras oranssinpunainen. Sisiliskot ovat rauhoitettuja sammakoiden lailla terraarionpitäjien harmiksi.
Markku Piipponen
