Antti Koli on vuosaarelainen tietokirjailija ja valokuvaaja. Hänen uusin kirjansa on vaativan kuuloiselta nimeltään Kaupunkiluonto. Kaikkiko luonto kaupungeissa on mahdutettu yhteen kirjaan?
Kirjassa kuvataan luontoa aluetyypeittäin: minkälaista luontoa on kaupungin puistoissa, lähimetsissä, niityillä ja pientareilla, erilaisilla rannoilla ja kivikaupungissa keskustoissa ja lähiöissä. Keskiössä ovat eläinlajit, joiden koko skaala hyönteisistä ja matelijoista kaloihin, lintuihin ja nisäkkäisiin käydään läpi. Kunkin aluetyypin kohdalla kiinnitetään huomiota lajikirjoon ja kantojen vaihteluun ja esitellään tarkemmin yksi eläinlaji, joka on valittu edustamaan aluetyyppiä: esimerkiksi kaupunkimetsien eläin on kanahaukka, kivikaupungin eläin on rotta.
Kirjan selkeä, jopa hieman kaavamainen rakenne pitää koossa tekijän suureen tietovarantoon perustuvaa ylitsepursuavan runsasta aineistoa. Tietoa on annosteltu tietolaatikon tapaisiin erillisiin alalukuihin, jotka käsittelevät aina yhtä rajattua aihetta vähän perusteellisemmin. Näitä aiheita ovat muiden ohella määrätyt luontoalueet eri kaupungeissa, Vuosaaresta Mustavuoren kallio sähkölinjan alla. Sitä kuvataan hyvänä esimerkkinä kallioista ja siitä, mitä luontoa kallioilla voi nähdä.
Tietolaatikkoja on onneksi paljon ja erilaisista aiheista, koska kirjan teksti on paikoin melko ylimalkaista ja tuntuu jopa edellyttävän, että lukija jo tietää kerrotut asiat. Näin ei varmasti useinkaan ole. Kirjan ilmoitettu tarkoitus on tähdellinen: auttaa kaupunkilaisia tutustumaan omaan lähiluontoonsa entistä paremmin.
Antti Koli on itse kuvannut suurimman osan kirjan hienoista, havainnollisista valokuvista, joita on paljon ja joille kirjan painoasukin tekee oikeutta. Kirja ei käy kenttäoppaasta, mutta se antaa hyvää osviittaa siihen, miten luontoa voi oppia katsomaan tarkemmin, missä, miten ja mitä voi nähdä. Opastus painottuu liikaakin näköaistiin. Muusta luonnossa olemisesta ja tekemisestä kuin luontokappaleiden katsomisesta kirjassa puhutaan aika vähän. Kuitenkin kaikki kaupungissa ulkona oleminen on kirjan luoman käsityksen mukaan – kaupunkiluonnossa olemista.
Antti Koli ottaa kirjassaan maltillista biologin kantaa kaupunkilaisia askarruttaviin kiistakysymyksiin lähiluonnon katoamisesta kaupunkien kasvun alle. Selväksi käy se, että mitä vähemmän ihmistoimintaa mihin tahansa luontoalueeseen kohdistetaan, sitä monimuotoisempana luonto alueella voi elää. Joutomaiden siistiminen kasvillisuudesta, nurmikoiden sängelle ajelu ja kuolleen puun poistaminen kaupunkimetsistä on turhaa ja vahingollista. Vain roskien ja haitallisten vieraslajien poisto on tarpeen.
Kaupunkiluonto-kirja on hyvä opas luonnontiedon ohjaamaan, tunteenomaista kiintymystä vankempaan luonnon tuntemiseen. Takapihan kalliolla on oma itseisarvonsa kalliona, huolimatta siitä, että se on myös minun takapihaani.
Helena Saarikoski
Kritiikki näkyy! tuo kritiikin lähelle. Suomen arvostelijain liiton ja Koneen säätiön kolmivuotinen hanke tukee paikallismedioita kritiikin julkaisemisessa. Tämä arvostelu julkaistaan myös osoitteessa kritiikkinakyy.fi