Vuosaaren luonto -palstalla tutustutaan Vuosaaren luontoon.
Toukokuinen naaras opastamassa poikasiaan hyville planktonruoka-apajille.
Jo tammikuusta alkaen voi tavata ensimmäisiä muuttolintuja. Tosin niitä voi olla vaikea erottaa talvehtijoista, joita tavataan koko talven.
Isokoskelot (Mergus menganser) vaativat kalansyöjinä aina avointa, jäätymätöntä vesialuetta. Ammoisina aikoina koskeloita on munitettu telkkien tavoin ainakin saaristossa. Korkeitten elohopeapitoisuuksien takia munien syömisestä on luovuttu Itämeren alueella.
Linnut pesivät joko palokärjen avartuneeseen koloon tai niitä varten rakennettuihin kookkaisiin pönttöihin. Toisinaan pelkkä katollinen kivi tai lautakin riittää pesäpaikaksi. Ihmettelenkin koskelomäärien runsautta joka vuosi esimerkiksi Vuosaaren Kallvikissa, jossa ne pesivät muutaman parin voimin, vaikkei koirankopin kokoisia pönttöjä näy missään.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Koirasisokoskelo ”kosiopuvussa” punertavine rintahöyhenineen.
Pesintöjä löytyy pohjoiseen Lappiin saakka uivelon ja telkän seurana. Emo ei ruoki poikasiaan, vaan ohjaa jälkikasvun ainoastaan sopiville ruokapaikoille pesäjättöisten sorsien ja joutsenten tavoin. Koiraat lähtevät sulkimaan heti parittelun jälkeen, joten hoito jää naaraan kontolle. Koreita isokoskeloita on tavattu ainakin Uutelassa ja pitkin kevättä useassa paikassa Vuosaaressa. Lintu on luokiteltu silmälläpidettäväksi, uhanalaisuusluokituksen lievimmän muodon omaavaksi. Pesäpaikkojen puute rajoittaa ilmeisesti kannan kasvua. Joka vuosi olen kuitenkin niitä tavannut usean parin voimin Vuosaaressa.
Markku Piipponen
