Neulekerho on osallistunut tuotteillaan ihmisten ensimmäisille ja viimeisille matkoille

Neulekerho kokoontui keskiviikkona 10.5. Kirjakahvila Pokkariin Olga Svidin (ylärivissä oikealla) tarjoamaan kerhokauden päätösjuhlaan. Heli Hallikainen on ylärivin keskivaiheilla mustassa kukkapaidassa.

Neulekerho kokoontui keskiviikkona 10.5. Kirjakahvila Pokkariin Olga Svidin (ylärivissä oikealla) tarjoamaan kerhokauden päätösjuhlaan. Heli Hallikainen on ylärivin keskivaiheilla mustassa kukkapaidassa. Kuva: Jari Arttio

Neulekerho on vuonna 2011 perustettu ryhmä, joka kokoontuu kerran viikossa Vuosaaren kirkon tiloissa parin tunnin ajan. Tällä hetkellä kerhossa on aktiivisesti mukana noin 16 naista, jotka ovat iältään 50–90-vuotiaita.

– Vielä ei ole miehiä mukaan tullut, mutta kaikki neulomisesta, kutomisesta tai virkkaamisesta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan, kertoo Heli Hallikainen, yksi ryhmän perustajajäsenistä.

Neulekerhon ideana on tehdä esimerkiksi vanhainkodeille lahjoitettavia peittoja, kastevauvoille villasukkia, syöpäpotilaille sitopipoja tai vainajien omaisille lohtuhuiveja. Langat ja sukkapuikot ryhmä saa tai hankkii pääosin seurakunnalle annettavina materiaali- tai rahalahjoituksina.

– Ensimmäinen ryhmämme tuote oli vuonna 2011 isoäidinneliö-peitto. Niitä lahjoitettiin 65 kappaletta vanhainkoteihin, vuodesta 1971 saakka Vuosaaressa asunut Hallikainen muistelee.

Hallikaisen mukaan Neulekerhoon osallistuminen on paljon muutakin kuin neulomista, se on yhteisten ajatusten, kokemusten, ilojen ja surujen jakamista neulomisen ohella kahvikupposen ja naposteltavien äärellä.

– Lahjoitusten vastaanottajilta saamme ihanaa palautetta, joka antaa tunteen, että teemme jotakin tarpeellista ja käytännöllistä. Naistenklinikan vauvoille on laitettu tekemiämme pipoja päähän elämänsä ekoina päivinä, ja Suursuon sairaalan saattohoitopotilaita on lähtenyt viimeiselle matkalleen neulomamme villasukat jalassa, Hallikainen kuvailee.

Ukrainaan tehty 400 paria villasukkia

Ukrainaan lähteneitä villasukkia.

Ukrainaan lähteneitä villasukkia.

Ryhmän opettajana toimii Anne, jolta saa vinkkejä ja apua, jos vaikka villasukan kantapään tekeminen ei luonnistu. Jotkut piipahtavat ryhmässä vain kerran, toiset jäävät vuosiksi toimintaan mukaan. Kaikkia yhdistää halu auttaa. Venäjän hyökättyä Ukrainaan Neulekerho aktivoitui neulomaan villasukkia, pipoja, tumppuja, kaulaliinoja ja villapeittoja ukrainalaisille, kun ryhmälle tuli sähköpostissa kyselyä asiasta sekä suuri määrä lahjoituslankoja.

– Huhtikuuhun 2023 mennessä olimme tehneet 400 villasukkaparia Ukrainaan lähetettäväksi. Jos me emme pysty käyttämään lankoja tai vaikkapa sukkapuikkoja, niin lähetämme materiaalit Ukrainaan sellaisenaan, Hallikainen kertoo.

Vuosaaren seurakunta ottaa lahjoitusmateriaalit vastaan ja tarjoaa Neulekerholle tilat. Kerho neuloo tuotteet valmiiksi ja lajittelee ne. Seuraavassa vaiheessa Vuosaaressa Ogadent-hammashoitoasemaa perheineen pyörittävä Olga Svid kerää lahjoitukset yhteen ja toimittaa ne Ukrainalaisten Yhdistys Suomessa ry:lle, joka puolestaan vie tavarat perille Ukrainaan. Vuosaaren seurakunnan sekä Svidin kautta on Ukrainaan koordinoitu paljon muitakin vaate- ja lelulähetyksiä.

– Tulee hyvä mieli, kun tiedämme, että avustukset menevät oikeasti perille sodan runtelemaan maahan. Neulekerho on hämmentyneen kiitollinen siitä, kuinka moni tuntemattomaksi jäänyt taho on lahjoittanut meille joko materiaalia tai rahaa lahjoituksia varten. Ihmisillä on selvästi auttamishaluja, ja vaikka villasukkien lähettäminen sodan keskelle on pisara meressä, niin pienistä puroista kasvaa jokia, Hallikainen toteaa.

Tällä hetkellä Neulekerho on kesätauolla, jolta se palaa taas neulomishommiin syyskuun puoliväliin mennessä. Osa ryhmän jäsenistä neuloo tauollakin lahjoitettavia vaatteita, joten Vuosaaren seurakunnassa otetaan koko ajan lahjoituksia vastaan.

– Juuri toukokuun alussa meille lahjoitettiin jätesäkillinen lankoja Riihimäeltä. Kärkymme myös neulomistuotteiden alennusmyyntejä, joista hankimme laadukasta tavaraa. Tuotteidemme tulee olla kestäviä, päätyvät ne sitten sota-alueelle tai kastejuhlaan, Hallikainen linjaa.

Haastattelu: Antti Honkanen