Vuosaaren luonto -palstalla esitellään tällä kertaa tikkalintu käenpiika, joka tyhjentää muiden lintujen pesiä.
Vuosaaren luonto -palstalla esitellään tällä kertaa tikkalintu käenpiika, joka tyhjentää muiden lintujen pesiä.
Vuosaaren luonto -palstalla esitellään tällä kertaa harmaahaikara, joita oli Vuosaaressakin viime syksynä kymmenittäin. Kaikki eivät ole vielä pesiviä pareja, mutta kannan kasvu on ollut valtava.
Vuosaaren luonto -palstalla esitellään tällä kertaa puuntuhooja-perhonen, jota esiintyy myös Vuosaaressa.
Kevätlinnunsilmän kirkkaankeltaiset kukkalatvat koristavat keväisin Mustavuoren lähteiden ja lähdepurojen laitamia.
Tuulihaukka on tuttu lintu myös Vuosaaressa, historiassa laji meinasi tuhoutua hyönteismyrkkyjen vuoksi. Luontojutussa kerrotaan linnusta enemmän.
Luontojutussa kerrotaan Mustavuoressa runsaasti esiintyvästä pähkinäpensaasta.
Perinteistä, jo yli seitsemänkymmenen vuoden ajan suoritettua talvilintulaskentaa, on tehty tänäkin vuonna eri lintutieteellisten yhdistysten toimesta ympäri Suomea. Lajimäärät ovat huomattavasti lisääntyneet, samoin yksilömäärät.
Silkkiuikkua tavataan Vuosaaren vesillä ja talvisin se lentää kaukomaille talvehtimaan.
Sienimetsässä käyminen saattaa onnistua joskus jopa tammikuussa, sillä jotkut sienilajit sietävät pikkupakkasia hyvin.
Ilmojen jo kylmetessä jaksaa sinnikäs matalakasvuinen haisukurjenpolvi (Geranium robertianum) vielä kukkia Pohjoisen ostarin läheisyydessä.
Anserit ovat hanhia, jotka ovat ruskean harmahtavia ja joita kutsutaankin harmaahanhiksi.
Hallakehrääjä on poikkeuksellinen perhoslaji Vuosaaren luonnossa.
Jättipalsami on Suomessa tuttu tulokaslaji, josta ollaan montaa mieltä.
Paatsamasinisiipi on kansallisperhosemme, jota tavataan myös Vuosaaressa.
Tänä vuonna ensimmäinen lentävä päiväperhonen oli herukkaperhonen, sellainen hieman nokkosperhosta pienempi ja oranssin kirjava siipien yläpinnaltaan.
Vaikka hömötiaisella (Parus montanus) on yleinen lintu Suomessa, vaikka se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. ”Hömppä” saattaa tulla syömään jopa ihmisen kädestä.
Luonnonvaraiset kalliokyyhkyt ovat käyneet vähiin Pohjoismaissa.
Merikotka (Haliaeetus albicilla) on siipien kärkivälillä mitattuna Suomen suurin lintu.
Tikkalinnut eivät muuta etelään talveksi kuin poikkeuksellisesti tehden ravintotilanteen vuoksi vaelluksia eri ilmansuuntiin.
Vuosaaressakin tavattu sarvipöllö (Asio otus) muistuttaa ulkonäöltään huuhkajaa, mutta on huomattavasti sitä pienempi lintu.